Jähinää

Meillä on viime aikoina lapset jähisseet keskenään ihan jokaisesta pienstä asiasta. Varmaan tuttu tunne kaikille niille joilla muutama lapsi ja etenkin jos pienellä ikäerolla. Tänään suurin tappelu tuli kun tytär oli pihalta löytänyt kepin ja poika kävi sen varastamassa!!! Siis keppi luonnosta. Niitähän ei siellä kovin montaa ole! Tänään on myös tapeltu siitä kumpi saa jonkun tietyn lumikökkäreen pihalta majaansa. Ja siitä kumpi päästi pupun karkuun. JA siitä kumpi saa pestä ensin hampaat. Ja siitä kumpi pesi niitä hampaita pitempää. Puhumattakaan siitä kumman pitää ensin mennä sänkyyn.

Nykyään kun tappelu alkaa huomaan sanovani lapsille että jospa vaikka vähän riitelisitte. Sitä kun ei ole viimeiseen viiteen minuuttiin kuulunutkaan. Yleensä tämä auttaa ja riita loppuu,. kunnes alkaa taas hetken päästä. Ja pojalla on menossa sellaine vaihe että jotakin on vaan pakko ärsyttää. Jos sisko ei ole paikalla, ärsytetään äitiä. Ja näinä päivinä se ei ole vaikeaa.

Ja mikä kummllisinta, kunnon riidan jälkeen ollaan niin sisarrakkaita. Tänäänkin keppiriidan jälkeen autossa matkalla uimahalliin kumpikin oli niin taas tykästynyt toiseen. Autossa leikittiin jotain kivaa leikkiä ja pojaltakin tuli kommentia siitä kuinka kiva sisko on loppujen lopuksi! Silti olin erittäin onnellinen kun sain lapset tyrkättyä ystävän hoiviin uimahallin ovilla ja pääsin itse lukemaan lehteä ja juomaan kupin teetä kanttiiniin. Tappeluhan alkoi taas heti kun autoon päästiin uimahallista, joten hengähdys oli tarpeen.

Ainahan elämä ei ole tälläistä, onneksi!!! Suurimmaksi osaksi pieni ikäero on ollut ihana asia. Lapsilla on oikeasti seuraa toisistaan ja turvaa uusiin tilanteisiin, mitkä muuten pitäisi yksin opetella. Niitä ilon hetkiä odotellessa...:)