jälleen unia...

Toissayönä näin taas ihanaa unta. Olimme edellisenä päivänä ystävän kanssa muistelleet lapsuudenkodin pihassa ollutta kirsikkapuuta, jonka olin perheeni kanssa itse sinne istuttanut. Nyt puu oli kasvanut liian korkeaksi jan uudet asukkaan olivat kaataneet puun. Harmittelin että jos olisin tästä tiennyt olisin käynyt katkaisemassa puusta muutaman oksan ja tehnyt siitä jonkun muiston ja ehkä kokeillut juurruttaa yhtä oksaa omaan pihaan.



Yöllä puu tuli uneeni niin että olin jonkun epämääräisen porukan kanssa (epämääräisen siksi että en nähnyt keitä ihmiset olivat) ripustamassa lyhtyjä puuhun. Kun sytytin viimeistä lyhtyä se lähtikin lentoon. Katselin tummalle yötaivaalle kuinka lyhty kieppuen nousi ylöpäin. Valo laajeni mitä ylemmäs lyhty nousi ja lopulta valo räjähti. Aloin unessa itkemään ja olin täysin varma että Emilia oli nostanut lyhdyn taivaalle. Hetken päästä taivaalta laskeutui kaunis nuori enkeli. Tiesin että se oli Emilia vaikka enkeli ei ollutkaan vauva. Sain jutella Emilian kanssa pitkään ja kysellä kuulumisia. Kysyin vielä Emilialta että tietäääkö hän mitä Lahjalle tulee käymään. Syntyykö elävänä vai tapahtuuko taas jotain odottamatonta. Emilia hymyili ja sanoi ettei saa kertoa sitä. Piirsi kuitenkin mahan päälle sydämen ja kirjoitti sen sisään jotain. Tähän heräsin. Vähän harmittaa etten nähnyt mitä Emilia kirjoitti.



Uni jätti aika kivan mielen. Ihan kuin Emilialta olisi nyt hyväksyntä pikkusisarelle.