Malttamaton

Ei millään jaksaisi odotella synnytyksen käynnistymistä. Synnytys on nyt asia joka on mielessä koko ajan. Aina kun masussa pikkuisen nipistää, toivon että tulisi oikein kunnon supistus joka pehmittäsi paikkoja, mutta aina se nipistys loppuu.

Tässä on ollut aikaa miettiä muiden lasten synnytksiä. Jos saisin valita, haluaisin jälleen samallaisen rytinän kuin pojan synnytys oli. Se oli ohi hetkessä.

Meillä oli pojalle jo kummit pyydetty ennen synnytystä ja yksi heistä lähti etelään lomalle viime metreillä. Lähtiessä sanoi masulle että ennen keskiviikkoa ei sitten saa syntyä että ehtii kummi Suomeen takaisin katsomaan tulokasta. No supistuksethan pojan synnytyksessä alkoivat jo tiistaina ja käytiin sairaalassakin pyörähtämässä mutta koska mitään ei tapahtunut lähdettiin kotiin takaisin. Supistukset olivat niin pieniä ja väsymys suuri että nukahdin katsoessani kympin uutisia.

Heräsin melko tarkalleen puolilta öin, vain hieman keskiviikon puolella siihen että piti lähteä kiireesti vessaan. Luulin että matkalla tuli jo housuun, mutta takaisin tullessani tajusin että ne oli vedet mitkä siihen lattialle tuli. Mies kiireesti ylös ja sairaalaa kohti. Supistuksilla ei ollut enää väliä kuin pari minuuttia ja matkaa sairaan melkein tunti. Olin ihan varma että perille ei ehditä. Sairaalassa pääsin ponnistamaan heti sisätutkimuksen jälkeen. Sitä ennen kätilöt tosin odotuttivat meitä melko pitkään käytävällä. En ollut ilmeisesti tarpeeksi uskottava kun sanoin että tämä tulee jo täältä:) Saliin pääsyn jälkeen poika oli maailmassa neljän ponnistuksen jälkeen(yhden ponnistuksen aikana ilmoitin tosin kätilöille että tehkää mitä teette, minä käyn nyt nukkumaan. Miettikää keskenäänne miten tää lapsi täältä ulos saadaan). Aikaa meni, jos en muista väärin, yhdeksän minuuttia.

Viesti tulevalle kummille oli aika katkera. Häntähän siitä kiireestä on syyttäminen kun meni päivän päättämään niin tarkoin. Kaiken lisäksi sama ystävä kertoi tänään taas toiveensa siitä että ensi viikolla ei vielä ennen perjantaita saa Lahja syntyä. On taas reissussa ja kotiutuu vastaq silloin. Saa nähdä onko lahja veljeensä tullut:)

Tällä kerralla varmaan soitellaan ambulanssi kyytiä vähän herkemmin. Matka sairaalaan on kasvanut ja nuo kokemuksetkin vähän erilaiset. Nyt ei muutaman minuutin välillä edes kokeilla itse ehtiä vaan soitellaan kiltisti apuja.