jälleen kurkistus masunsisäiseen elämään:)

Mihin tuo iaka katoaa? Tas on mennyt pari viikkoa siitä kunn viimeksi mitään olen kirjoittanut. Ja paljon on tapahtunut siinä välissä. Ihanaa kun on lunta ja kaikki niin paljon valoisampaa. Haudallakin oli pitkästä aikaa kiva käydä ilta aikaan kun ei tarvinnut miettiä mihin astuu. Ja miten kaunista oli kun puhdistin havut lumesta ja laitoin lyhdyt palamaan. Vihreitä oksia ja eläviä kunttilöitä valkoisen maiseman keskellä. Kamera unohtui kotiin ja tuskin se tunnelma olisikaan siitä kuvasta välittynyt. Kunhan nyt vaan pysyisi maassa ja tulisi kerrankin valkea joulu!!!

Tänään käytiin Lahjan kera ensimmäisessä ylimääräisessä lääkärin ultrassa. Lääkäri vahvisti sen mitä jo aikaisemmin puhuttiin: minun mielenterveyteni vuoksi ultria on nyt joka neljäs viikko. Käynti oli ihana. Lääkäri kyseli kaikki Emiliasta ja kertoi jo myös paljon kuulleensa. Se vain vahvisti sitä että mikään silloin helmikuussa ei ollut ihan pientä ja olen siellä ihmisiä todella säikytellyt. Ihanaa kun otti tosissaan ja oli lämmin , ei kylmän etäinen. Lahja istui edelleen tiukasti lantiossa, joten sukupuolta oli täysin mahdotonta edes kokeilla nähdä.

Jännitti sen verran että yläpaineet oli vähän koholla, mutta muuten kaikki oli iahn hyvin. Painokin oli tullut alaspain 1,3kg. Nyt voi taas herkutella hyvillä mielin:). Ultraus oli nyt siinä huoneessa jota olin pelännyt. Sekin meni lopulta kuitenkin ihan hyvin ja olen hyvilläni että tuli sielläkin käytyä. Ei kummittele enää mielessä ja seuraavaksi voin olla jännittämättä joudunkohan siihen huoneeseen.

Nyt on pakko lähteä syömään. Voin herkutella sen 1,3kg edestä. Mitähän hyvää kaapista löytyisi!