Lahja on nyt 6kk. Pieni on , mutta edelleen todella pippurinen:) Jos asia ei mene rinsessan mielen mukaan on huuto kova. Toisaalta sitten jos tyttö nauttii olostaan, kyllä senkin huomaa. HYmyilee paljon ja välillä käkättää niin että väkisin alkaa itseäänkin naurattaa. Nyt komentaa tuossa vieressä nokkamukia, joka ei ilmeisesti suostu hänen tahtonsa mukaan hyppäämään suuhun:)
Yöt meillä nukutaan nykyään aikas hyvin. Useampia kertoja herätään syömään, mutta unet jatkuu samantien kun tissin saa suuhun. Muutaman kerran Lahja on vain kahdesti herännyt syömään ja niinä aamuina kyllä huomaa että on nukuttu hieman enemmän kuin yleensä.
Lahja nukku yleensä ihan kiinni minussa. Ja nyt kun tyttö on jo vähän isompi, ei niin paljon pelota että kääntyisin päälle. Lahjan sänkyä käytetään nykyään vain hoitamassa yöpöydän virkaa:)
Ruuista ollan maisteltu porkkanaa, perunaa, kukkakaalia, baanaania, persikkaa ja päärynää. Puurojen maistelu aloitettiin muutama päivä sitten kun aamut alkoivat olla niin hankalia. Lahja kiukkusi nälkäänsä koko ajan. Lihat aloitellaan sitten myöhemmin.
Leluista kivoin taitaa olla sisko ja veikka. Ainakin vielä pikkusiskoa leikitetään kovasti ja välillä tulee ihan riitaa siitä kuka saa Lahjaa kantaa tai leikittää. Ja kyllä sen huomaa että Lahjakin jo ymmärtää jollain tapaa että sisko ja veikka ovat koulussa päivät. Saattaa aamuisin vähän ihmetellen katsella ympärilleen kun kukaan ei tul luokse pyörimään. Kesällä kun viimeistään siinä vaiheessa kun aamupesuilta olohuoneeseen mentiin, oli joku toivottelemassa Lahjalle hyviä huomenia ja repimässä jaloista:). Ja siinä vaiheessa kun isommat sisarukset koulusta tulevat, hymy nousee korviin ja jalat alkavat sätkiä vimmatusti.
Täytyy sanoa että kävelytuoli ja hyppykiikku ovat historian parhaimmat keksinnöt:) Hyppykiikussa tosin en uskalla Lahjaa yksin jättää, joten silloin ei tule hommia tehtyä. Kävelytuoliin taas saan Lahjan mukavasti ja turvallisesti (ellei veikka ole vieressä) ja voin vaikka mennä kettiöön täysin hyvillä mielin. Ja Lahja viihtyy pitkiäkin aikoja.
Leluista vielä sen verran että kaikkein parhaitahan ovat ne lelut jotka eivät ole leluja ollenkaan. Esimerkiksi tässä eräänä iltana kävelytuolissa olessaan Lahja oli onnistunut saamaan jalkoihinsa pienen rapisevan muovipussin(eihän meillä yleensä ole mitään rötkällää lattialla, mutta..;) ja siitä riitti riemua pitkään kun sitä kuunneltiin ja tunnusteltiin varpailla. Ja muutama ilta sitten toin olohuoneeseen pahvilaatikon ja sen nähtyään Lahjalla syttyi heti silmiin mielen kiinnosta kertova kiilto. Ajattelin että ei niin pieni vielä osaisi itseään ohjailla toisella puolella huonetta olevan laatikon luo ja lähdin keittiöön tekemään isommille lapasille iltapalaa. Hetken päästä olohuoneesta kuitenkin kuului onnellinen mussutus ja paikalle mentyäni huomasin että kyllä oli vauva näppärästi itsensä ohjaillut juuri siihen kulmaan laatikkoa mistä kannen sai kätevästi suuhunsa:)
Ryömimään ei Lahja vielä ole oppinut. Sängyssä ja lattialla saa itsensä kätevästi paikasta toiseen pyörimällä masulta selälleen ja selältä masulleen. Yleensä kuitenkin paljon kannattavampaa on alkaa huutaa ja sätkiä niin joku tulee nostamaan pois ja pääsee sylissä liikkumaan kätevästi:) Eli liikkumistaitoja ei hirveästi harjoitellakkaan. En kuitenklaan näe mitään kiirettä niiden oppimiseen. Olkoon nyt sylissä kun vielä viihtyy. Kyllä se kohta juoksee karkuun kun syliin yrittää napata.
Emilia hauta on tänä vuonna ollut ihan harmittavan huonosti hoidettu. Siellä on käyty, mutta kaikki valinnat on menneet metsään ja kokeilut epäonnistuneet. Ensi kesänä taidan ottaa varmanpäälle ja ostaa sellaiset kukat joiden tiedän haudalla viihtyvän. Kevääksi tilasin tulppaaneja ja narsisseja. Suunnitelmana oli että istuteetaan tytön kanssa sipulejavieriviereen jos saataisiin aikaan kevääksi kukkameri. Jää nähtäväksi...
Täytyy sanoa että tällä hetkellä kaikki on vähän liian hyvin. Kohta täytyy siis tapahtua taas jotain aivan kamalaa, eihän näin onnellinen voi olla loputtomasti. Ajattelin kuitenkin nauttia siihen asti täysin rinnoin tästä mielentilasta:) Tietenkin tulee hetkiä jolloin miettii vuoden 2008 helmikuuta ja kuinka väärin se kaikki oli, mutta siihenkin on nyt löytynyt joku hyväksyntä. Saattaa olla ohimeneväkin.
Sikainfluenssa pelottaa ihan järjettömästi. Siis oikeasti järjettömästi. Toivottavasti pelottaa turhaan ja jos tauti meille rantautuu se menee helposti ohi. Kuitenkin Lahja on niin pieni ja muutenkin välillä niin tukkoinen, että pelottaa selviääkö siitä. Pitää sitten vaan vaatia pääsyä sairaalaan hoitoon, vaikka eipä se vaatiminen taida auttaa jos ovat päättäneet. Olin jo niin toivonut että Lahja saisi kohta sen rokotteen ja pääsisi tästä paniikista, mutta nythän on ilmeisesti niin että vauvat eivät sitä sittenkään saa kun eivät tämän hetken tietojen mukaan kuulu riskiryhmään.
Tästäpä tuli oikein sekameteli soppa. Kaikki kuukauden tiedot pieneen läjään:).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti