Olen ensimmäiseltä ammatiltani pukuompelija! Sitä ei kyllä ikinä uskoisi jos minun tekeleitäni läheltä pääsisi ihastelemaan. Koulun kävin aikoinaan ihan siitä syystä että suunnittelu kiinnosti. Kuitenkin kun piti päättää lähdenkö ulkomaille opiskelemaan suunnittelua, vai perustanko perheen, jälkimmäinen voitti kirkkaasti.
Tässä elämässä en edes omista ompelukonetta. Anopilta saan silloin tällöin pikalainaan, mutta ei suurempia projekteja viitsi pikaisesti tehdä. En kyllä kotikoneiden kanssa oikein tule toimeenkaan. Ne tykkäävät aina joko sekoittaa tai katkasta langan tai muuten jäädä jumiin. Neulojakin täytyy olla aina monta varattuna.
Joskus olen ommellut hääpuvun ystävälle, kummilapselle ristiäismekon ja esikoiselle vaatteita. Nyt olen siirtynyt puikkoihin ja koukkuun. Niitä käsittelen aina kun tulee hyvä idea. Ja silloin kun se fiilis iskee, lankaa on pakko saada heti. Viimeisin iso projekti oli ruskea liivi. Ohjeen otin jostain käsityölehdestä ja olin lopputuloksesta aika ylpeä. Neuleessa on paljon sellaisia kuvioita, joita ennen en ollut edes kokeillut neuloa.
Kuva on ihan hävettävän huono, tiedän. Koetan opetella ottamaan parempia. Neule on käytössä vähän virunut, käytin sitä Emiliaa odottaessa, mutta kelpaa vielä. Pääntien kanssa jouduin käyttämään kekseliäisyyttä, koska en saanut sitä mitenkään onnistumaan ohjeen mukaan. Luultavasti vika oli tekijässä, ei ohjeessa.
Päivitystä..
9 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti