Aavistuksia

Eilen olin aivan varma että olimme menettäneet Lahjan. Tuli aivan puun takaa sellainen tunne ettei masussa enää elämää olisi ja olin siitä niin varma että miehellekkin sen jo kerroin. Tuntui surulliselta ja epätoivo meinasi vallata, vaikka mitään todisteita siitä etteikö Lahja olisi elossa ollut.

Puolisen tuntia etsin ääniä dopplerilla luovuttamatta ja lopulta löysin. Vain hetken malttoi Lahja kuitenkin pysyä paikallaan, eilen taisi olla meno päällä. Kolmesti etsin sykkeen väkisin, vasta sitten pystyin käymään rauhallisin mielin nukkumaan. Lahjaa piti vielä vähän torua että ei äitiä saa noin säikyttää. Heti pitää tulla kuuluiville kun on asiaa:)

Tunne kun epätoivon keskellä äänet sain kuulumaan on jotain ihmeellistä. Niillä voimin taas muutama päivä mennään.

Minusta on mukava käydä lukemassa muidenkin odottajien blogeja. En kuitenkaan uskalla koskaan mihinkään kommentoida. Tietysti voisin kommentoida ilman nimeä, voisihan sitäkin harkita. Pelkään että onnellisesti odottavat saavat turhia pelkoja jos eksyvät lukemaan näitä asioita. Tyhmää, eikö. Minustakin vain olisi niin mukavaa kun voisin vielä odottaa ilman tätä kamalaa pelkoa, vailla sen suurempaa huolta. Olisi kiva kuulua joskus tavallisiin odottajiin ja keskustella tavallisista asioista. Välillä ainakin.
Jos siis odotat vauvaa ja kirjoitat blogia, jätä kommenttia. Uskallan sitten ehkä kommentoida jotain sinullekkin:) Tai vaikka et blogia kirjoita, kirjoita silti.