Ihmisten kylmyys

Satuin äsken netissä pörrätessä lukemaan erästä keskustelua jossa tuore ENKELIN äiti kirjoitti tunteistaan ja halustaa uuteen raskauteen. Luin vastauksia ja täytyy sanoa että ihmisten ajatusmaailma ihmetyttää kovasti. Monikaan ei ollut vastannut siihen mitä kirjoittaja kysyi, vaan liian moni oli takertunut sanaan ENKELI. Kuolleista kun ei raamatun mukaan tule enkelitä, vaan he siirtyvät vain toiseen paikkaan. Enkelit ovat asia erikseen!!!!

Nyt suututtaa. Olisi pitänyt tuo ketju jättää lukematta. Minulla ei ainakaan ole harhakäsitystä siitä että Emilia ei todennäköisesti ole oikeasti enkeli. Niin vain on helpompi ajatella ja miksi en saisi? Ketä se haitta jos me äidit jotka olememme ensin lasta kantaneet monta kuukautta ja siiten hänet haudanneet, sanomme lapsiamme enkeleiksi. Ja sen ei pitäisi olla keneltäkään pois, jos me ajattelemme heitä sellaisina valkoiseen pukeutuvina pieninä enkeleinä, joilla on nyt lämmin ja hyvä olla. Ihmiset voisivat oikeasti joskus ajatella vähän ennen kuin mielipiteitään kertovat.

Minulle enkelit ovat tärkeitä, ne muistuttavat Emiliasta. Aina nähdessäni oikein kauniin enkelin, haluan sen kotiin. Minulla kun ei ole enää mitään muuta lapsestani. En voi ottaa synttärikuvia kotia koristamaan tai ripustaa Emilian tekemiä piirrustuksia seinille. Laitan siis tilalle kauniita enkelitä. Ja kenestä se on väärin, pitäköön mielipiteensä ihan ominaan.

Kaikkien kuolleiden lasten äitien ei ole pakko sanoa lapsiaan enkeleiksi, mutta minulle se on helpompaa. Sanon paljon mielummin että Emilia on enkeli, kuin että Emilia on kuollut. Tiedän itse totuuden, mutta miksen saisi tehdä elämää itselleni ja muille läheisilleni paljon helpommaksi.

Ja kaikille niille jotka sille kirjoittajaparalle aiheuttivat mielipahaa, toivon isoa paisetta suoraan otsaan!!!!

Halloween

Tällaisen tekaisin eilen työporukalle viemisiksi kun oli minun kahvivuoroni. Ohje on suoraan k-kaupan lehdestä ja noudatin sitä melkein kirjaimellisesti. Jauhot vaihdoin vain gluteenittomiin. Kakku sai huomiota osakseen jo silloin kun avasin kuvun ja maistelun jälkeen jokainen keshui kakkua. Vähän jännitti miten porukka suhtautuu salmiakkiin ja lakritsiin kakussa, mutta hyvin näytti kelpaavan. Jokainen santsasi. Tarkoitus oli huomiseksi tehdä kotiin samanlainen mutta taitaa tulla aikapula eteen. Joskus myöhemmin sitten.

Lahja on ilahduttanut äitiä möyrimallä oikein kovasti aina tiettynä vuorokauden aikoina. Ei kuitenkaan liikaa että olisin jo huolissani siitä onko sotkeutunut napanuoraan kuten siskonsa. Välillä tietenkin sekin kyllä tulee mieleen, mutta ei liian usein.

Maanantaina käydän kurkkimassa masunsisäistä elämää telkkarista kun on rakenneultra. Mieli tekisi kysäistä kumpaa kotiin odotellaan, mutta se on vielä miehestä kiinni. En ole vielä lopullista lupaa saanut. Taidan kuitenkin kostoksi olla kuuntelematta hänen mielipiteitään. Ei nimittäin ryökäle äsken lähtenyt kaupasta ostamaan minulle mandariineja, vaikka pyysin kun mieli teki niitä ihan mielttömästi(kuten jokaisena iltana tällä viikolla:). Kummallinen ihminen;)

Ei ole enää kuin muutama viikko siihen kun Lahjasta tulee oikea vauva! Sitä odotellessa...

Ikeassa

Siitä onkin vierähtänyt aikaa kun viimeksi olen mitään kirjoitellut. Päivät on olleet niin täynnä kaikkea ja tämä loputon väsymys niin totaalista ettei mitään jaksa. Alkaa jo usko loppua että meneekö tämä väsymys ohi missään vaiheessa. Muuten ei olisi niin väliäkään, mutta töissä joutuvat raukat katselemaan haukottelvaa ja väsynyttä työkaveria, joka ei jaksaisi turhaan sormeaan nostaa saati kävellä:)

Eilen lähdettiin syysloma reissulle ikeaan. Paljon tuli ostettua kaikkea todella tarpeellista kun halvalla sai. Ikean suuri kassi ei tavaroille riittänyt vaan osa piti kantaa käsissä. Silti lasku ei ollut ihan mieletön. Sovittiin vielä kavereitten kanssa tämä otetaan joka vuotiseksi tavaksi.

Lähtiessä päätin että jos Lahjalle jotain kivaa löytyy, ostan sen enkä mieti tuleeko varmasti käyttöön. Löysinkin kivan pussin tavaroille ja pussilakanasettiäkin käsissä pyörittelin, mutta jätin lopulta hyllyyn. Tarkotus oli myös ostaa pinnasänkyyn katos, mutta sen unohdin siinä hötäkässä. Täytyy siis vielä ennen helmikuuta käydä Ikeassa pyörähtämässä:)

Mahoja käveli vastaan joka kulmassa ja aina huomasin ajattelevani kuinka heillä on määräpäivänä varmasti se elävä pieni käärö sylissään ja miulla taas raskaat hautajaiset edessä. Ajatus tuli ihan automaattisesti ja tuntui niin todelliselta että pelottaa.