jälleen kurkistus masunsisäiseen elämään:)

Mihin tuo iaka katoaa? Tas on mennyt pari viikkoa siitä kunn viimeksi mitään olen kirjoittanut. Ja paljon on tapahtunut siinä välissä. Ihanaa kun on lunta ja kaikki niin paljon valoisampaa. Haudallakin oli pitkästä aikaa kiva käydä ilta aikaan kun ei tarvinnut miettiä mihin astuu. Ja miten kaunista oli kun puhdistin havut lumesta ja laitoin lyhdyt palamaan. Vihreitä oksia ja eläviä kunttilöitä valkoisen maiseman keskellä. Kamera unohtui kotiin ja tuskin se tunnelma olisikaan siitä kuvasta välittynyt. Kunhan nyt vaan pysyisi maassa ja tulisi kerrankin valkea joulu!!!

Tänään käytiin Lahjan kera ensimmäisessä ylimääräisessä lääkärin ultrassa. Lääkäri vahvisti sen mitä jo aikaisemmin puhuttiin: minun mielenterveyteni vuoksi ultria on nyt joka neljäs viikko. Käynti oli ihana. Lääkäri kyseli kaikki Emiliasta ja kertoi jo myös paljon kuulleensa. Se vain vahvisti sitä että mikään silloin helmikuussa ei ollut ihan pientä ja olen siellä ihmisiä todella säikytellyt. Ihanaa kun otti tosissaan ja oli lämmin , ei kylmän etäinen. Lahja istui edelleen tiukasti lantiossa, joten sukupuolta oli täysin mahdotonta edes kokeilla nähdä.

Jännitti sen verran että yläpaineet oli vähän koholla, mutta muuten kaikki oli iahn hyvin. Painokin oli tullut alaspain 1,3kg. Nyt voi taas herkutella hyvillä mielin:). Ultraus oli nyt siinä huoneessa jota olin pelännyt. Sekin meni lopulta kuitenkin ihan hyvin ja olen hyvilläni että tuli sielläkin käytyä. Ei kummittele enää mielessä ja seuraavaksi voin olla jännittämättä joudunkohan siihen huoneeseen.

Nyt on pakko lähteä syömään. Voin herkutella sen 1,3kg edestä. Mitähän hyvää kaapista löytyisi!

RV 22

Lahja on tänään virallisesti VAUVA. Tarkoittaa siis sitä että jos nyt syntyisi, hengissä pitämistä saateettaisiin harkita. Ja sitä että nyt minulla on joka tapauksessa oikeus äitiysvapaaseen, ei tarvitsisi kinuta sairaslomaa, jos jotain sattuisi.

Odotin tätä päivää pitkään. Se oli yksi näistä etapeista mitä minulla tässä raskaudesssa on ollut: sitten kun se on ohi niin voin luottaa. Eipä tapahtunut mitään yhtäkkistä luottamuksen tunnetta. Olo on ihna yhtä epävarma kuin ennen. Seuraava etappi on muutaman viikon päästä oleva lääkärin ultra ja sitten 4d ultra. Sen jälkeen varmaan aletaan jo jännittämään niitä viikkoja kun Emilia syntyi. Kätilölle sanoin että tähän en enää uudestaan lähtisi. Murehtimaan kaikkea: milloin Lahja liikkuu liikaa ja milloin liian vähän, milloin outo olo alavatsassa on pahasta, milloin sitä odottaa ja epäilee että jos ei ole kasvukipuja kaikki ei ole hyvin.

Aloitin tänään aamun Emiliaa muistelemalla ja kuuntelemalla sitä musiikkia mitä kuuntelin silloin helmi-maaliskuussa. Johanna Kurkela oli kova sana silloin. Saa se kyllä vieläkin kyyneleet silmiin. Kaija Koolla on myös muutama ihan osuva kappale. Apulanta sitten kuuntelen lähinnä V.....seen, vaikka menee se muutenkin.

Ultra takana!

Eilen kävimme kurkkimassa Lahjan rakenteet äitipolilla. Hyvin oli pieni kasvanut ja ihan oikeilla viikoilla mentiin. Lahja onkin aika tarkka tapaus kun kaikki mitat vastasi täsmälleen viikoja 21+1, siis vain päivän etuajassa. Painoa oli arvion mukaan 409g, eli vielä on pieni ihan liian kevyt. Jos nyt malttaisi kunnolla kasvaa ja valmistua tuolla "turvassa" ennen kuin syntyy!

Ensimmäistä kertaa ultraan meno jännitti oikein kunnolla. Poika sairasti edellisen yön, joten uni oli hieman katkonaista ihan siitäkin syystä. Onneksi jouduin pojan kanssa jäämään kotiin maanantaina. Sain pienet päikkärit otettua ennen sairaalalle lähtöä.

Äitipolille mennessä ensimmäinen huone oikealla on se johon silloin helmikuussa minut kärrättiin sisään tarkastamaan onko vauvalla enää sykettä ja mikä on istukan tilanne. Sen muistaa niin elävästi kuinka tuijotin sitä kuvaruutua ja näin Emilian aivan liikumattomana. Sen näki heti ettei tytössäollut enää eloa. Tällä kerralla huoneen ohi kävellessä sormista vain pakeni tunto ja tuli muutenkin todella hermostunut olo. Sen pienen hetken kun odottelimme että pääsimme sisään varoin katsomasta ovea kohti. Toivottavasti en siihen huoneeseen joudu enää koskaa. Siellä on myös kaksi keskenmenoa todettu, joten ei kovin kivoja muistoja tuo se paikka.

Nyt kuitenkin kätilö vei ihan eri paikkaan. Tällä kerralla meidän historiaa ei oltu sen enempää ennalta tutkittu. Kätilö siinä papereitani selatessa vaan totesi että ai teillä on tälläinen ikävä tapaus ollut tässä. Kyseli sitten kovasti miten jaksetaan ja oli oikein mukava ja ymmärtäväinen.

Mielettömästi jännitti kavuta siihen pöydälle odottelemaan että kätilö asettelee dopplerin vatsalle ja kuva ilmestyy ruutuun. Onneksi ensimmäisenä näkyi vahva sydän. Lahja heitteli kuperkeikkaa ja oli mitä ihmeellisemmissä asennoissa. Välillä oli sormet suussa, välillä varpaat. Siinä vaiheessa kun kaikki oli todettu normaaliksi ja tiesin että Lahjalla on kaikki hyvin päätin kysäistä että minkäs merkkinen tulokas siellä pyörii. Kätilö yritti etsiä näkyykö mitään vehkeitä, mutta Lahja laittoi jalat tiukasti ristiin, eikä niitä avannut vaikka pitkään odoteltiin. Ei halunnut vielä paljastaa merkkiään:)Eletään siis vielä jänityksessä.

Kuvia saatiin taas kaksi ja niitä on nyt ihasteltu vähän väliä. Toinen on todella hyvä sivuprofiili ja muutamat ihmiset ovat jo sanonet ketä Lahja heistä muistuttaa. Äitin nenä on kuulemma(voi raukkaa) ja isoveljen prifiili muuten:)

Kolmen viikon päästä olisi sitten lääkärin tarkastus ja silloinkin ultrataan. Siitä enää kaksi viikkoa ja pääsisi 4d-ultraan ja taas muutama viikko kun sairaalassa tutkivat. Helpottaa kun tietää että pääsee niin usein katsomaan onko kaikki varmasti hyvin.