tiistai 4. marraskuuta 2008

Ultra takana!

Eilen kävimme kurkkimassa Lahjan rakenteet äitipolilla. Hyvin oli pieni kasvanut ja ihan oikeilla viikoilla mentiin. Lahja onkin aika tarkka tapaus kun kaikki mitat vastasi täsmälleen viikoja 21+1, siis vain päivän etuajassa. Painoa oli arvion mukaan 409g, eli vielä on pieni ihan liian kevyt. Jos nyt malttaisi kunnolla kasvaa ja valmistua tuolla "turvassa" ennen kuin syntyy!

Ensimmäistä kertaa ultraan meno jännitti oikein kunnolla. Poika sairasti edellisen yön, joten uni oli hieman katkonaista ihan siitäkin syystä. Onneksi jouduin pojan kanssa jäämään kotiin maanantaina. Sain pienet päikkärit otettua ennen sairaalalle lähtöä.

Äitipolille mennessä ensimmäinen huone oikealla on se johon silloin helmikuussa minut kärrättiin sisään tarkastamaan onko vauvalla enää sykettä ja mikä on istukan tilanne. Sen muistaa niin elävästi kuinka tuijotin sitä kuvaruutua ja näin Emilian aivan liikumattomana. Sen näki heti ettei tytössäollut enää eloa. Tällä kerralla huoneen ohi kävellessä sormista vain pakeni tunto ja tuli muutenkin todella hermostunut olo. Sen pienen hetken kun odottelimme että pääsimme sisään varoin katsomasta ovea kohti. Toivottavasti en siihen huoneeseen joudu enää koskaa. Siellä on myös kaksi keskenmenoa todettu, joten ei kovin kivoja muistoja tuo se paikka.

Nyt kuitenkin kätilö vei ihan eri paikkaan. Tällä kerralla meidän historiaa ei oltu sen enempää ennalta tutkittu. Kätilö siinä papereitani selatessa vaan totesi että ai teillä on tälläinen ikävä tapaus ollut tässä. Kyseli sitten kovasti miten jaksetaan ja oli oikein mukava ja ymmärtäväinen.

Mielettömästi jännitti kavuta siihen pöydälle odottelemaan että kätilö asettelee dopplerin vatsalle ja kuva ilmestyy ruutuun. Onneksi ensimmäisenä näkyi vahva sydän. Lahja heitteli kuperkeikkaa ja oli mitä ihmeellisemmissä asennoissa. Välillä oli sormet suussa, välillä varpaat. Siinä vaiheessa kun kaikki oli todettu normaaliksi ja tiesin että Lahjalla on kaikki hyvin päätin kysäistä että minkäs merkkinen tulokas siellä pyörii. Kätilö yritti etsiä näkyykö mitään vehkeitä, mutta Lahja laittoi jalat tiukasti ristiin, eikä niitä avannut vaikka pitkään odoteltiin. Ei halunnut vielä paljastaa merkkiään:)Eletään siis vielä jänityksessä.

Kuvia saatiin taas kaksi ja niitä on nyt ihasteltu vähän väliä. Toinen on todella hyvä sivuprofiili ja muutamat ihmiset ovat jo sanonet ketä Lahja heistä muistuttaa. Äitin nenä on kuulemma(voi raukkaa) ja isoveljen prifiili muuten:)

Kolmen viikon päästä olisi sitten lääkärin tarkastus ja silloinkin ultrataan. Siitä enää kaksi viikkoa ja pääsisi 4d-ultraan ja taas muutama viikko kun sairaalassa tutkivat. Helpottaa kun tietää että pääsee niin usein katsomaan onko kaikki varmasti hyvin.

1 kommentti:

Piuku kirjoitti...

Voi kuinka ihana kuulla että kaikki on mennyt hyvin! VOin vain etäisesti kuvitella sen valtavan kauhun mikä silloin Enkelin kohdalla on ollut...

Meitä tänään ultrattiin kolmen tunnin ajan, erikoislääkärien ja kätilöiden voimin. Ikinä en ole pelännyt niin paljoa: siellä ne ruudun toisella puolen osoittelivat ja supattivat, mutta onneksi jokainen osotus ja supatus saatiin kumottua: minut laitettiin juoksentelemaan pitkin sairaalan käytäviä, juomaan kaakaota ja syömään että saatiin pieni sopivaan asentoon!
Kaikki siis tärkeimmin osin aivan kunnossa.

Voi että, paljon lämpimiä ajatuksia odotukseesi. Meillä mietitään että mennäänkö vai eikömennä siinne 4d ultraan.. ollaan ihan kahden vaiheilla!