Lahja on tänään virallisesti VAUVA. Tarkoittaa siis sitä että jos nyt syntyisi, hengissä pitämistä saateettaisiin harkita. Ja sitä että nyt minulla on joka tapauksessa oikeus äitiysvapaaseen, ei tarvitsisi kinuta sairaslomaa, jos jotain sattuisi.
Odotin tätä päivää pitkään. Se oli yksi näistä etapeista mitä minulla tässä raskaudesssa on ollut: sitten kun se on ohi niin voin luottaa. Eipä tapahtunut mitään yhtäkkistä luottamuksen tunnetta. Olo on ihna yhtä epävarma kuin ennen. Seuraava etappi on muutaman viikon päästä oleva lääkärin ultra ja sitten 4d ultra. Sen jälkeen varmaan aletaan jo jännittämään niitä viikkoja kun Emilia syntyi. Kätilölle sanoin että tähän en enää uudestaan lähtisi. Murehtimaan kaikkea: milloin Lahja liikkuu liikaa ja milloin liian vähän, milloin outo olo alavatsassa on pahasta, milloin sitä odottaa ja epäilee että jos ei ole kasvukipuja kaikki ei ole hyvin.
Aloitin tänään aamun Emiliaa muistelemalla ja kuuntelemalla sitä musiikkia mitä kuuntelin silloin helmi-maaliskuussa. Johanna Kurkela oli kova sana silloin. Saa se kyllä vieläkin kyyneleet silmiin. Kaija Koolla on myös muutama ihan osuva kappale. Apulanta sitten kuuntelen lähinnä V.....seen, vaikka menee se muutenkin.
Päivitystä..
8 vuotta sitten
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti