Lunta...

Eilen miehen kanssa haudalle kävellessä havaittiin että hautuumaakin oli saanut kunnon lumipeitteen. Emilian kiveä ei edes näkynyt lumen keskeltä ja meni jonkun aikaa kaivaessa esille. Meitä alkoi sitten lapsettaa kunnolla ja Emilia sai haudalle muutaman veistoksen. Isi rakensi tytölle pienen lumienkelin ja äiti lumilyhdyn. Yhdessä pyöriteltiin palloja joilla reunustettiin pieni kivi. Poika ei tällä kertaa halunnut mukaan haudalle vaan jäi autoon istumaan ja oli jo vähän huolissaan mihin jäimme. Tytärkin joutui odottelemaan että milloin hänet haetaan kuvataidekurssilta. Mutta ei sille mitään mahtanut. Se lumi vaan oli niin houkuttelevaa:).

Tänään on ollut täydellinen sairaslomapäivä. Olen taas nukkunut urakalla ja syönyt hyvin. Närästyskin on onneksi helpottanut. Nyt on vaan huomannut sen mitä ne kaikki aina toitottavat, että odottava äiti ei pysty syömään isoja annoksia. Ennen olen sitä ihmetellyt koska jokaisessa raskaudessa ruoka on maistunut liiankin hyvin. Kahdessa ensimmäisessä(jotka jatkuivat yli rv11) painoa ei tullut onneksi liikaa. Emiliaa odottaessa puntaristakin jo huomasi että äidille ruoka maistuu. Tällä hetkellä painonnousu on 6kg ja laskusuunnassa näyttäisi olevan. Tänään vähän päätin herkuteella ja leivoin mustikkapiirakan. Ohjeen kopsasin täältä. Päälle oli pakko laittaa pienet Nasut, kun satuin muotin huomaamaan kaapissa:)

Muutenkin tämä raskaus on ollut huomattavasti edellisiä vaikeampi niin henkisesti kuin fyysisestikkin. Emiliaa odottaessa jo huomasin että en ole ihan niin nuori kuin tytärtä odottaessa. Silloin ei ollut mitään vaivoja koko raskaudessa. Loppuun asti meni ilman mitään vaivoja eikä kävelykään muuttunut ankkamaiseksi missään vaiheessa. Ja poikaa odottaessa vuotta myöhemmin nostelin vajaan vuoden ikäistä, erittäin vilkasta tyttölasta paikasta toiseen eikä tuntunut missään. Nyt en saa hanskaa nostettua lattialta vaan on melkein pakko pyytää miestä avuksi. Selkä kipeytyy pienemmästäkin ja alavatsa huutaa kostoa jos kantaa mitään vähänkään painavampaa. Täytyy vain ottaa rauhallisesti.

Närästää

Nyt se sitten alkoi. Mieletön paino ylävatsalla ja pahenee koko ajan. Nälkä pahentaa närästystä, mutta toisaalta ei huvittaisi syödä kun siitä tulee pahaolo ja närästys pahenee. Lääkkeitä ei kehtaisi ottaa kun ei ne kuitenkaan auta kuin hetekn. Pakko varmaan kohta kuitenkin luovuttaa ja lääkitä itseään. Onneksi tätä ei kestä enää montaa viikkoa. Kunhan Lahja laskeutuu, helpottaa varmasti närästyskin.

Lapset on kovasti täpinöissään Lahjan syntymästä. Miettivät päivittäin sitä milloin vauva syntyy ja usein myös tuleeko nyt varmasti elävänä kotia. Tytär ehti jo pakata pesupussin sairaalakassiin laitettavaksi. Nyt puuttu enää kassi(huomasin äsen etten omista mitään järkevää kassia) ja loput tavaroista. No. Jos ei muuta ehdi niin ainakin on söpö vaaleanpunainen Hello kitty meikkipussi kainalossa kun sairaalaan menee(sekin piti tyttäreltä lainata kun oma on niin repaleinen että hyvä jos kasassa pysyy).

valmisteluja

Nyt on muutama vaate jo löytänyt tiensä kaappiin, neljä pikkuista lakanaa silitettynä ja viikattuna sohvan nurkassa, kymmenkunta harsoa taiteltuna vaipoiksi. Kuoria ja taskuvaippoja en ole vielä saanut aikaiseksi pestä, mutta eiköhän tässä vielä ehdi. Nyt on taas luottavainen olo siihen että osaan käyttää kestoja. Muutama viikko sitten iski epätoivo ja tuli tunne että enhänmäoikeestimitääntajuuniistä. Onneksi oli apu lähellä ja ystävän kanssa vaippoja pyöriteltiin ja sain vinkkejä käytössä. Miehellekkin yritin niiden ideaa yhtenä iltana selostaa sillä tuloksella että pyöritteli vain silmiään ja kysyi että miksi ei voisi olla vain yhdenlaisia vaippoja.

Eilen haettiin anoppilasta vauvatavarat kotiin ja niitä olen pikkuhiljaa pyöritelyt paikoilleen. Suurin osa tavaroista oli Emiliaa varten hankittuja. Oli jotenkin haikea olo oli nähdä ne ensimmäistä kertaa viime helmikuun jälkeen. Nyt on kuitenkin muumimobile paikoillaan rottinkisängyssä ja vaunutkin jo melkein koottuna valmiiksi. Pitäsi vielä huone saada lopulliseen kuntoonsa ja kaikki hyllyt paikoilleen.

Sairaalakassin kokoamistakin olen jo ehtinyt mietiskellä. Emiliaa odottaessa en ehtinyt sellaisia kasaamaan. Mies toi sairaalaan tarvittavat hygieniavälineet ja muutamia vaatteita. Nyt taidan pakata kasin hyvissä ajoin. Saan sitten mukaan jotain kivaakin.

Äsken kun makoilin sohvalla poika tuli siihen viereen ja kuiskasi masulle että ei saa vauva nyt kuolla. Pitää tulla kotiin ja elää loppuelämä. Näytti vielä sormella soosoot ja sanoi että tuhma vauva jos menee kuolemaan. Ei se taida olla lapsillakaan helppoa tämä odotus, jos äidilläkin meinaa välillä mielenterveys pettää.
Tänään lenkillä keskusteltiin lasten kanssa siitä että aikaisintaan neljän viikon päästä saisi Lahja syntyä, vaikka miten tuntuu että tulisi nyt nopeasti. Silloin on melko varmasti tarpeeksi iso, eikä tarvitse pitempää sairaalahoitoa.

Ruokavalio

Nyt on ollut pakko syödä HIEMAN terveelliemmin kuin aikaisemmin. Luulin ennekin syöväni suhteellisen terveellisesti, mutta jouduin toteamaan olevani väärässä. Tietenkin raskausaikana suklaa ja muut herkut on maistuneet, mutta muutenkin epäterveellistä on ruoka ollut. Annosten koko ja ruuan laatu on varmaan se mitä ei ole edes ennen ajatellut. Nyt kun lautasmalli on vajaa puoletruokaa ja yli puolet salaatteja ja kasviksia, paino on tippunut 4kg. Enkä tietenkään ole laihduttanut. Nyt muutaman viikon paino on pysynyt samana, mikä oli tavoitekkin.

Eilen söin:

aamiainen: Järkevä annos kaurapuuroa, margariini silmä, pieni lasi maitoa, porkkana ja puolikas omena. (n. 200kcal)

lounas: Kasvissosekeittoa, täysjyväleipä, päälle sulatejuustoa, kalkkunaleike ja tomaattia, iso lasi vettä, jälkkäriksi mandarini. (n. 200kcal)

välipala jäi väliin kun ennen lounasta nukahdin sohvalle ja otin sellaiset pienet kolmen tunnin tirsat! Lounas siis myöhästyi, eikä tullut välipala nälkää välissä.

päivällinen: Kana-peruna pataa, keitettyjä vihanneksia, pieni lasi maitoa. (n. 400kcal)

iltapala: Illalla päätin vähän herkutella ja otin sämpylän ja mukillisen kuumaa kaakaota (vaikkei vaaleaa leipää tai sokerista kaakaota oikein saisi syödä). Sämpylän väliin paljon tomaattia ja kurkkua, kalkkunaleikettä ja sulatejuustoa. Jälkkäriksi vielä porkkana ja tomaatti.
(kaloreita en edes halunnut laskea)

Vaikeinta on vasrmasti kaupassa käydessä suklaiden ohin käveleminen. Miehelle ja lapsille jo sanoinkin että kävi miten kävi, sairaalaan tuliaisiksi kaksi snikkersiä, KIITOS!

Tänään olen...

...käynyt pikaisesti työpaikalla viemässä sairaslomatodistuksen ja kertomassa että luultavasti jään mammalomalle suoraan sairaslomalta.

...lämmittänyt leivinuunin.

...siivonnut oman vaatekaapin ja viikannut pestyjä vaatteita muidenkin kaappeihin.

...pessyt koneellisen pyykkiä ja lajitellut huomista varten muutaman koneellisen.

....siivonnut sukkalaatikon ja bongaillut monta pientä sukkaparia Lahjalle.

...kuljettanut tytärtä harrastuksiin ja samalla matkalla käynyt kaupassa ja siivonnut lumet Emilian haudalta.

...käynyt eläkejuhlissa perheen kanssa.

Kaiken jälkeen olo on vieläkin ihanan energinen. Väsyttää toki, mutta kohtahan pääsee nukkumaan. Yhdet päikkärit kerkesin kaiken keskellä ottaa ja kyllä tuntui mukavalta. On se hyvä että luovutin enkä sinnitellyt väkisin töisä loppuun asti.

Huomenna ajattelin aloittaa Lahjan lakanoiden ja harsojen pesemisen. saattaapa jokunen vaippakin eksyä jo koneeseen. Ja jos huvittaa käyn aamupäivällä lasten koulussa ollessa hakemassa ystävältä vähän lisää vauvatavaraa nuuhkittavaksi. Pikkuhiljaa alkaa luotto taas kasvamaan onnellisiin loppuihin, vaikkakin vielä epäilys aina välillä nostaa päätään.

Mälsää

Eipä tullut sairaslomaa. Tilanne kohdunsuulla oli niin hyvä että lääkärin mielestä lomaa ei tarvita. Nyt sitten vaan raahaudutaan töihin joka aamu vaikka väkisin. Väsymys on mieletön ja ressi vielä kauheampi mutta ei auta kuin jaksaa. Tietenkään mikään ei estä varaamaan aikaa lääkärille jos iskee totaali väsymys. Kuitenkin luulen että minulta se jää tekemättä vaikka mikä olisi. Pakko vaan aina sinnitellä vaikka äärirajoilla. Nyt täytyy vaan jättää kaikki turha pois ja yrittää lepäillä aina kun on mahdollista. Mies saa siis entistä enemmän hoitaa kotihommia:D.

Lahjalla kaikki oli hyvin ja kasvaa edelleen käyrillä. Painoarvio oli 1400g, eli pieni ja sirpakkahan toinen on. Eipä meillä ole kyllä ikinä tehtykkään isoja lapsia. Kaikki ovat olleet pieniä ja siroja syntyessään. Tyttö on sitten myöhemmin kasvanut kohisten ja nyt ostettiin tokaluokkalaiselle monot numeroa 36!!!

Emilian viikot lähestyvät koko ajan ja tekevät varmaan osaltaan tätä väsymystä. Pelottaa vähän se rv 35+4. No jospa siitä selvittäisiin hengissä.

Voimia myös teille vuosipäivän odotukseen MRS.MARPLE

huomenna lääkäriin

Jännittää! Aina lääkäriin meno on tuntunut jännittävältä, mutta nyt se pyörii jotenkin erityisesti mielessä. Päässä on pitkä vikalista(siis kaikesta siitä mikä vaivaa tällä hetkellä). Mitäs jos sitä ei oteta tosissaan. Pidetään vaan turhana huolena kun Emilian kuolinviikot lähestyy. Tietenkin sekin on mielessä, mutta kyllä tämä pelko on jostain ihan muusta. Voi kun kaikki olisi hyvin.

Äsken tein Lahjan huoneeseen kaksi taulua. Ihan leikkaa ja liimaa systeemillä. Tauluissa on pääosassa tietnkin kestosuosikki nalle puh ja kaverit. Huone alkaa pikkuhiljaa valmistua. Enää muutama ylimääräinen tavara ja putket lavuaariin(huone on ennen toiminut keittiönä ja ajateltiin että olisi kätevää jättää vesipiste vaipan vaihtoa ajatellen). Verhot pitäisi myös ommella ja sitten vaan tavaroita järjestelemään. Remontti huoneessahan alkoi jo ennen Emilian syntymää, mutta se jäi kesken.

Emilian vuosipäivään on nyt reilu kuukausi ja sekin pyörii mielessä. Muutamia ideoita jo on miten juhlitaan enkelin syntymäpäivää. Pitää vielä vähän viritellä. Haudalle ainakin täytyy viedä jotain erityisen kaunista ja tietenkin vaaleanpunaista.

Meillä on uusi lelu:). Ukki antoi lapsille pelikoneeksi uuden kannettavan tietokoneen. Taitaa vaan olla kone enemmän äidin käytössä kuin lasten! Kun vielä sain netin koneeseen, ei käytöllä ole rajoja. Nyt kun voi katsella telkkaria tai makoilla sängyllä ja samalla surffailla.



Lahja paljasti viimein merkkinsä kameralle 4d-ultrassa. En kuitenkaan taida salaisuutta paljastaa julkisesti. Se jääköön vielä mysteeriksi. Pienoinen yllätys oli kuitenkin. Olin ihan varma että Lahja olisi toisen merkkinen. Vielä tietenkin on pieni mahdollisuus että olemme väärässä, mutta se ei ole kauhean vaarallista. Täytyy kuitenkin sanoa että taitava vauva jos meitä huijasi. Itsekkin näin sukupuolen niin selvästi ja jo ennen kuin lääkäri esitti oman arvionsa.



Tarkoitus oli laittaa muutama kuva joululta näkyviin, mutta on jäänyt tekemättä. Täytyy jonakin päivänä palata joulun tunnelmiin. Emilia sai haudalle oman kuusen ja paljon kynttilöitä. Kaunista oli. Koko joulu meni yllättävän kivuttomasti, vaikka olin varautunut ihan muuhun. Saattaa olla että alävät lapset auttoivat siinä että oli pakko pitää iloinen mieli jouluna.

Torstaina lääkäri ja ensimmäinen sisätutkimus. Saa nähdä mikä on tuomio. On nimittäin niin useana iltana supistellut kivuliaasti, että pelottaa onko muutoksia tapahtunut. Vielä ei tarvitsisi olla paikkojen kypsiä. Toisaalta sairasloma olisi ihan tervetullut. Ajatukset on töissäkin jo ihan synnytyksessä eikä töihin jaksaisi keskittyä. Toisaalta pelottaa että käykö aika pitkäksi jos kotiin jää näin aikaisin. No, se jää nähtäväksi.