synnytys

Aika lentää kun on mielekästä tekemistä:)

Jos nyt ehtisin kirjoittaa siitä miten Lahja maalimaan putkahti, kun Lahja itse istuu sitterissä ja isompi tytär juttelee vieressä.

En ole varma kirjoitinko silloin tänne vai jonnekkin muualle raskauden alussa että olisi kiva jos vauva syntyisi 28.2, Onnin päivänä. Näin oli vauvan kanssa sopimus ja hän piti siitä kiinni:) Loppu raskaudessa muutin kuitenkin mieleni ja toivoin että Lahja olisi pysynyt masussa vähän pidempään pienen kokoarvion vuoksi.

27.2 perjantaina aavistelin että synnytys on lähellä. Lahja liikkui hiljempaa, kuin valmistautuen koitokseen ja muutenkin tuntui että kroppa pyytää lepäämään vähän. Illalla (tai yöllä) nukkumaan mennessä tuli muutama napakka supistus ja alapäähän niin outo tunne että päätin etten sängystä nouse kuin vain jos on ihan pakko. Se pakko tietenkin tuli vessahädän muodossa klo 01.40. En pitkälle päässyt kun lorahti. Hetken mietin että menikö vedet kun lorahti uudelleen. Ei muuta kuin mies herelle ja soittaamaan synnärille. Vesien lorahtelu tuntui niin samalta kuin vuoden takainen verenvuoto, että paniikki oli melkoinen. Siksipä soitimmekin anopin lapsia hoitamaan ja lähdimme kohti sairaalaa melko pian. Kätilökin toivotti tervetulleeksi heti kun tuntuu että kotona ei voi olla vaikka supistuksia ei tuntuisikaan.

Matka sairaalaan on vähän hämärän peitossa. Muistan ainoastaan sen että miehen kanssa pohdittiin liíkenteen paljoutta. Sairaalan pihassa tuli loputkin vedet ja hädissäni taas tarkastelin että olihan vaan vedet. Olipa hyvä että oltiin yöllä liikenteessä. Meitä vastassa oli sama kätilö kuin silloin vuosi takaperin.

Kaikkien tarvittavien tutkimusten jälkeen pääsimme tarkkailuhuoneeseen nukkumaan. Mies sai sinne myös oman pedin. En tiedä auttoiuko äidin paniikki asiaan vai oliko sairaalassa vaan silloin niin hiljaista että peti järjestyi. Mitään avautumista ei ollut tapahtunut ja meidän käskettiin yrittää nukkua. Mies tottelikin kehoitusta ja oli unessa heti, itse en saanut unta. Keskityin vaan tunnustelemaan supistuksia ja toivoin että ne tihentyisivät.

Aamulla päätimme kävellä sairaala rappuset kahdeksanteen kerrokseen, että synnytys käynnistyisi kunnolla. Ei osottautunut hyväksi ideaksi. Sai ainoastaan aikaan sen että pohkeet olivat kuin halot seuraavat neljä päivää.

Iltapäivällä päätimme että miehen on parasta lähteä kotiin lepäämään. Itsekkin yritin torkahdella. Kun uni ei tullut päätin lähteä katsomaan telkkaria. Emerdalen jälkeen uni maistui ja sain muutaman tunnin nukuttua.

Klo 22.00 supistukset kovenivat viimein ja ei mennyt kauaa kun ne tulivat neljän minuutin välein. Kohdunsuu oli tunnin päästä neljä senttiä auki ja pääsin saliin odottelemaan. Miehelle laitoin viestiä että voi lähteäb ajelemaan.

Supistukset olivat koko ajan kovempia ja väliä ei ollut juuri ollenkaan. Kävelin salissa ympyrää ja keinuttelin lantiota aina kovemmissa huipuissa. Lopulta vauvalle laitettiin päähän anturi ja siirryi keinutuoliin istumaan. Eteeni sain sydän käyrän jota tuijotin koko ajan. Oli pakko vahtia että supistukseien kohdallakin vauva sydän sykkii hyvin.

Puolenyön jälkeen siirryin sängylle pystyyn nojailemaan että kohdunsuu saataisiin edestkin häviämään. Näin ei tarvinnut montaa supistusta kuunnella kun tarve ponnistaa kävi sietämättömäksi ja Lahja meinasi työntyä maalimaan itsekseen. Kätilö työnsi tyttöä takaisin ja huusi ettei vielä saa ponnitaá. Toinen kätilö tuli paikalla ja minun piti yrittää vaihtaa asentoa. Kaikki kävi lopulta niin nopeasti että en ehtinyt itse mukaan ollenkaan. Nyt harmittaa se miten huonosti lopun kestin. Koskaan en ole huutanut niin paljon, edes aikaisemmissa synnytksissä.
Kätilö myöhemmin lohdutteli että synnytys meni todella hyvin ja sujuvasti siihen nähden etten saanut missään vaiheessa minkäänlaista kivunlievitystä. Kuitenkaan aikaisemmatkin alatiesynnytkset olen hoitanut luomuna piikkikammon takia.

Muutama ponnistus ja edessämme oli pieni, täydellinen tyttö. Ensimmäiseksi piti tarkistaa onko lapsi elossa ja olihan se. Kun suu ja nenä oli imetty, alkoi ihana huuto. Sain tytön rinnan päälle odottelemaan labratätejä, jotka tulivat ottaamaan vauvasta verikokeet vasta-aineiden takia.

Napanuora oli ollut kerran vartalon ja kerran kaulan ympärillä. löysästi kuitenkin kätilön mukaan. Muutama tunti odoteltiin osastolle pääsyä. Siinä vaiheessa oli väsymys ja kivut jo kadonneet ja pääsin ihmettelemään pientä ihmettä.