torstai 18. syyskuuta 2008

Neuvolan terveiset

Neuvolassa taas käyty ja kaikki oli hyvin. Paino noussut minun mielestäni liikaa, neuvolan täti ei ollut huolissaan. Lahjan sydän jympsytti niin kovaa neuvolan doppleriin, että täti melkein säikähti. Sanoinkin että on kotona kuulunut joskus yhtä hyvin. Silloin olen ollut huolissani jos on jotain vikaa, kun on niin voimakas ääni!!!! En ole siis mihinkään tyytyväinen, en edes vahvoihin sydänääniin.

Liikeitä olen tuntenut pitkin viikkoa ja muutama tuntui jo viime viikolaa. Se on aina niin ihana tunne kun tuntuu pieni muksaus tai hipaisu mahasta. Silloinkin vaan iskee se epäilys ja miettii ettei Lahja nyt vain liikaa liiku. Ei saa leikkiä sen napanuoran kanssa kuten sisko teki.

Maha on jo kasvanut ihan huimasti. Missään edellisessä raskaudessa ei ole tätä vauhtia kumpu näkynyt. Nyt luulisi että mennään jo puolessa välissä raskautaa. Silti kukaan ei uskalla sanoa mitään tai kysyä odotanko. Eipä siinä, en itsekkään kehtaisi. Siinä on kuitenkin se vaara että en olisikaan ja kysyjä saisi aikaan vain surua ja murhetta. Täytyy vain rohkaistua itse asia paljastamaan. Hyviä ideoita otetaan vastaan. Netistä löysin hupaisan kakunkoristeen, missä oli vauvamahainen nainen vaaálla ja teksi HUPS! Nyt en sellaista löydä enää mistään. Harmi, sillä se olisi hauska ja voisin kertoa uutisen ilman sanoja. Asiasta puhuminen on niin vaivauttavaa. En haluaisi siitä keskustella tai varsinkaan onnitteluja ottaa vastaan ennen kuin se eklävä vauva on turvallisesti kotona.

Eilen tuli 7kk Emilian syntymästä. Meillä oli kotona syksyn ensimmäinen kynttilä meri. Sitä ihastelin ja tuijottelin Emilian kuvaa. Otetiin myös taas Emilian oma laatikko esiin kaapista ja pääsin hipelöimään Emilialle ostettua pientä vaalenpunaista asua. Se oli ostos joka minun oli jostain syystä pakko tehdä kolme päivää ennen Emilian syntymää, vaikka en tiennyt onko tulokas tyttö vai poika. Tottakai tänään töihin lähdettiin pussit silmien alla. Se kuuluu taudin kuvaan. Eikä kukaan varmasti ihmetellyt.

2 kommenttia:

Mrs.Marple kirjoitti...

Eihän sinun tarvitse kertoa jos et halua. Itse ajattelin, että jos vielä joskus raskaaksi tulen, niin teen äitiyspaitoja asenteella. Eli vatsakummun kohdalle esimerkiksi teksti "3.lapsi" tai että "ei, en ole unohtanut kuollutta lastamme vaikka seuraava onkin tulossa". Vähän kökköjä vielä nuo tekstiajatukset, mutta onpa tässä aikaa miettiä kun ei raskautumista ole edes näköpiirissä.

Onnittelut hyvistä (kovaäänisistä) neuvolakuulumisista ja liikkeistä. En sano että yritä olla stressaamatta liikaa, ei minun sanomiseni auta ja tiedät varmasti itsekin. Ja stressaat kuitenkin.

Laura kirjoitti...

Tuo tekstipaita on hyvä idea!:D
Toistaiseksi olen tyytynyt paitaan jossa on Tommy Tabermanin teksti: Epäröinnin kynnyksellä kysy kuinka paljon rohkeutta uskallat jättää tänään käyttämättä?(toivottavasti meni oikein). Se ei vielä kuitenkaan mitään paljasta.

Pomolle on ihan laillisuuden nimissä jossain vaiheessa paljastettava, tai en pääse lomalle:). Kellekkään muulle ei kyllä tekisi mielikään paljastaa.