tiistai 9. syyskuuta 2008

Yhteiseloa

Kyllä se mieskin tulee varmasti joutumaan koville tässä raskaudessa...

Eilen dopplerilla illalla kuuntelin sydänääniä kun se yhtäkkiä lakkasi toimimasta. Patteri oli lopussa. Huutelin miehelle tästä ikävästä tapahtumasta, joka nousi heti tietokoneelta omista hommista ja meni katsomaan löytyykö uusia pattereita. Uusia ei ollut kaapissa ja mies istui takaisin koneelle jatkamaan hommia. Yritin pärjätä koneessa olevan patterin kanssa ja vääntelin virtaa ees taas. Oli vähän turhauttavaa ja ääneen jo jupisin että pitäisikö ottaa jostain palovaroittimesta patteri lainaksi. Olin edellisenä yönä herännyt tunteeseen että kaikki ei ole hyvin ja sanoin sen siinä samalla ääneen. Mies nousi taas heti konelta, kiipesi tuolille ja irrotti palovarottimen patterin. Kokeili vielä kielellään onko varmasti riittävästi virtaa. Oli siinä, vielä viiden minuutinkin jälkeen kihelmöi kuulemma kielenpäätä.

Nyt sitten pääsin Lahjaa metsästämään ja siinä samalla taas ääneen mietin että pitäisi tilata uutta geeliä. Entinen on jo melkein loppu. Kohta koneelta huudeltiin että minkä merkkistä se oli. Täältä löytyy eri hintaisia. Sain suosikkeihin listan eri liikeistä missä geeliä myydään.

Lahjakin vihdoin löytyi ja sain huokaista helpotuksesta. Oli taas oman sykkeeni takana niin hyvin piilossa ja vasta kun alkoi epätoivoi vallata ja mietin kuinka joudun neuvolaan soittamaan seuraavana päivänä, Lahja ilmestyi piilosta. Vahvasti sykki sydän ja liikahteli pieni.

Kuinkahan monesti mies joutuu tulevaisuudessa (toivottavasti)turhia pelkoja kuuntelemaan. Pelkoja tulee luultavasti heti jos vauva ei liiku. Tai jos liikkuu paljon, saa varmasti napanuoran taas ympärilleen. Ei ole helppoa tämä elämä.

Ei kommentteja: