tiistai 17. helmikuuta 2009



Mielessäin vain, aatoksissain:


kaikki ne tulevat illat ja aamut,


enkelikeijuna luoksemme saavut


ei tullut syksyä, talvea, kevättä, kesää,


ei linnuille pesää ei äidille lasta,


olithan pieni, kohdussa vasta


muistoksi vaihtuu, unelma haihtuu...


Vaikkemme sinua nää, kaipaus jää...

2 kommenttia:

Piuku kirjoitti...

*halaus*

Voimia!

petra kirjoitti...

Kaunis runo ja niin osuva. Ihan simmut kostuu.

Voimia loppu odotukseen.Se varmasti herättää suuria tunteita kun olette kokeneet näin kovia.

Laitan sut mun listalle jotta voin seurata blogiasi.
Ilmoittele jos ei passaa.