Mielessäin vain, aatoksissain:
kaikki ne tulevat illat ja aamut,
enkelikeijuna luoksemme saavut
ei tullut syksyä, talvea, kevättä, kesää,
ei linnuille pesää ei äidille lasta,
olithan pieni, kohdussa vasta
muistoksi vaihtuu, unelma haihtuu...
Vaikkemme sinua nää, kaipaus jää...
2 kommenttia:
*halaus*
Voimia!
Kaunis runo ja niin osuva. Ihan simmut kostuu.
Voimia loppu odotukseen.Se varmasti herättää suuria tunteita kun olette kokeneet näin kovia.
Laitan sut mun listalle jotta voin seurata blogiasi.
Ilmoittele jos ei passaa.
Lähetä kommentti