torstai 28. elokuuta 2008

Unista

Aikaisemmin puhelin jo levottomista unista. Nyt voisin hieman enemmän asiasta kirjoittaa.

Olen aina ollut kova näkemään unia ja muistan ne myös usein(muuten muisti kyllä pätkii urkalla). Koskaan en ole kuitenkaan unissani kävellyt! Siis ennen tätä raskautta! Viime viikolla yhtenä yönä herasin makuuhuoneen ovelta seisomasta. Kädet oli ojossa ja käsissä minulla oli muka petrimaljat. Jotain näytteitä siis olin keräämässä. Mitään muistikuvaa siitä miten tähän tilanteeseen olen joutunut. Jännityksellä odottelen milloin lähden ensimmäiselle yölliselle happihypylle pihamaalle.

Muut levottomat unet ovatkin sitten liittyneet vauvoihin. Eräänä yönä näin unta että mies tuli minulle ilmoittamaan että olin kaksi päivää aiemmin saanut pienen poikavauvan. Olin ilmeisesti ollut työkiireissä niin kiinni etten itse ollut synnytystä huomannut:) Mies sanoi unessa että on ollut hieman vaikeaa kuunnella pojan nälkää kun en ole ollut imettämässä. Poika oli suloinen ja rakastuin nyyttiin heti.

Seuraavana yönä näin unta että olin menossa naimisiin. Meillä oli tupla häät, minä ja mieheni sekä miehen veli avovaimoineen. Olimme molemmat morsiammet raskaana unessa (minä vähän pidemmällä) ja siksi olimme pyytäneet lääkärin paikalle tarkistamaan että kaikki on kunnossa ennen vihkimistä. Minua tarkastaessaan lääkäri otti vielä keskenkasvuisen vauvan kohdustani, näytti minulle ja sanoi että "näetkös, terve on, pistetään takasiin"!!! Kuitenkin lasta takaisin laittaessa huomasi että "tältä meni nyt napanuora poikki ja istukkakin jo irtosi, joten ei laitetakkaan takaisin". Unessa seisoin alttarilla ja katsoin kun ihmiset ihmettelivät puuttuvaa mahaani. Lääkäri kantoi luokseni kaunista pientä tyttö vauvaa, joka oli valkoisiin kapaloitu. Tyttö ei muistuttanut lainkaan Emiliaa. Hänellä oli vaalea kihara tukka ja suuret silmät. Emilian hiukset olivat täysin mustat, silmiä en nähnyt ollenkaan.

Mies on myös nähnyt vauvoista unia, lähinnä painajaisia:)

2 kommenttia:

nei kirjoitti...

Minäkin näen paljon unia. Suosittelen tutustumaan Markku Siivosen kirjaan "Unien opissa - unet itseymmärryksen palveluksessa." Kirja ei ole "unien tulkintaa", mutta siinä on paljon vinkkejä siihen, miten omista unista voi tunnistaa edellispäivän tunteitaan ja mieltä kaihertamaan jääneitä asioita.

Laura kirjoitti...

Täytyypä muistaa joskus kirjaa kirjastosta kysellä. Nämä unethan ovat ihan selvästi alitajunnasta pulpahtaneita ajatuksia. Mutta joskus unet on niin vaikea selkoisia että olisi kiva tietää mistä ne pulppuavat:)