Tämä äiti oli eilen piiiiitkästän aikaa haistelemassa kaupungin yöelämää. Työkaveri piti läksiäiset ja olin jo luvannut mennä enkä olisi kehdannut perua. Lisäksi työporukan kanssa on yleensä mielettömän hauskaa. Muutaman päivän(tainnut mennä jopa viikkoja:) olen stressannut lähtemistä. Ajattelin olevani Lahjalle niin korvaamaton ettei pieni tulisi ilman äitiä toimeen muutamaa tuntia pitempään. Eilinen päivä meni sylitellessä, yritin nuuskia vauvatuoksua varastoon. Lähtiessä näytti ihan siltä että meidän 3kk ihmevauva ymmärsi mihin olen menossa ja oli todella loukkaantunut. Itku meinasi oikeasti tulla. Sanoin vielä lähtiessä että luultavasti tämä on äidille kaikkein vaikeinta ja isi ja vauva pärjäävät oikein hienosti.





Ja olin oikeassa. Kaikki oli mennnyt hyvin. Lahja oli syönyt heti innoissan tuttipullosta vaikka edellisenä iltana harjoittelu ei mennyt niin hyvin. Siinä meni siis äidin viieminen mahdollisuus perua ilta ja lähteä kotiin nukkumaan vauva kainalossa. Olin nimittäin varautunut siihen että meidän Lahjalle ei muu kelpaa kuin tissi.





Lahja oli pitänyt normaalin nukahtamisrituaalin eli huutokonsertin ja nukahtanut isin syliin. Unia oli kestänyt noin kolmeen saakka äidin ja isin sängyssä ja vasta sitten nälkä taas oli herättänyt ylös. Hieman ennen kuutta olin itse jo tyttöä kotona syöttämässä mutta se ei meillä mennyt pullosta läheskään niin hyvin kuin oli mennyt isin kanssa.





Ilta oli kaikesta ikävästä huolimatta todella hauska ja virkistävä. Suurempaa humalatilaa en itselleni onnistunut hankkimaan ja tänään on olo ollut sen mukainen. Pieni valvomisesta johtuva päänsärky on ainut vaiva. Imettää en ole uskaltanut vaikka luultavasti ihan huoletta voisinkin. Haluan kuitenkin ottaa varmanpäälle. Illalla sitten tissitellään ja urakalla.





Lahjalla ei ole ainakaan vielä ole ollut havaittavissa mitään traumaa äidin humputtelusta. Tyttö on vaikuttanut ihan normaalilta itseltään. Taidan siis uskaltaa lähteä tänä kesänä vielä uudemman kerran jonnekkin ilman lapsia. Seuraavan kerran vaan täytyy muistaa ottaa rintapumppu mukaan niin pääsee kotiin takaisin ilman kipuja ja kuivissa vaatteissa;)

Veikan sormesta kiinni ettei veikka karkaa .

Nyt väsyttää

Melkein kolmekuukautta yöheräilyjä ja nyt vasta alkaa kropassa tuntumaan kunnolla. Aikaisemminkin on ollut yksittäisiä päiviä kun nupissa tuntuu omituiselta, mutta nyt se on jatkuvaa. Sanoja ei oikein löydä ja puhe tuntuu puuromaiselta. laskuoppi on jotain ala-asteen ensimmäisen luokkaa ja luultavsti tässäkin tekstissä on entistä enemmän kirjoitusvirheitä.

Meillä siis äiti ja vauva heräävät joka yö muutaman tunnin välein. Yhdet hieman pidemmät unet Lahja yössä ottaa. Aamuyöstä sitten melkein nykyään valvotaan ja tissitellään. Maitobaari jos neidin suun läheisyydestä häviää, tai äiti on niin ajattelematon että nostaa prinsessan sänkyyn on huuto taattu. Siis kolmesta seitsemään nukun omituisessa kylkiasennossa ja heräilen vähän väliä kun pelottaa että käännyn unissani tytön päälle. Yöllä käytetään tavallisia vaippoja ja silti yökkäri+ vaippa menee yössä muutaman kerran vaihtoon kun on päästänyt niin pahasti läpi. Mihinkään en silti vaihtaisi sitä kun pieni punaposkinen lämmin paketti tuhisee vieressä ja ottaa kiinni sormesta tai laittaa kätensä rinnalle. Ja yöchatitkin on aika hauskoja kun oikein asennoituu. Sitäpaitsi kyllä sitä joskus taas ehditään nukkua. En ajatellut ikuisesti imettää:)

Päivällä tyttö nukku yhdet pitemmät päikkärit ja muutamat lyhyet. Pitkillä päikkäreilläkin pitää välillä käydä näyttäytymässä ja unet taas jatkuvat.

Ensi viikonloppuna pitäisi lähteä työkaverin läksiäisiin ja isin pitäisi jäädä Lahjan kanssa ensimmäisen kerran niin pitkäksi aikaa kotiin. Saa nähdä mitä siitä tulee vai soitetaanko äiti kesken kemujen takaisin. Autolla ajattelin lähteä ja jättää ne alkoholin nauttimiset tuonnemmaksi kun näen miten tämä ensimmäinen erossa olo sujuu.

Emilialla oli nimpparit männäviikolla ja kukkia tietenkin piti maljakkoon ostaa. Tällä kertaa vaaleanpunaisen ruusun kanssa kimpussa oli kalla. Oli todella nätti vaikkei se ensimmäinen vihtoehto ollutkaan. Haudalle vein hauskan mansikka maskotin. Kuvaa en muistanut ottaa, ehkä myöhemmin!

Äitienpäivän jälkeen

Olipa ihana ilma äitienpäivänä. Paras mahdollinene kukkien istutukseen. Käytiin lasten kanssa haudalla istuttamassa Emilialle kevään ensimmäiset kukkaset. Pieni pettymys oli ettei seurakunta ole vieläkään käynyt tekemässä lupaamaansa hautakiven suoristusta. Täytyypä ehkä soitella huomenna että tehdään se sitten itse. Mies jo kokeili että kivi ei ole niin painava kuin luulisi. Ajatteli pyytää veljen mukaan talkoisin, vink vink;) Mitähän vaan ihmiset ajattelevat jos kaksi isoa miestä kaivaa kuoppaa hautuumaalla ja nostelee kiviä haudalta.

Isän vaimo oli Emilialle käynyt istuttamassa orvokin. Tyttären viime vuonna luokkaretkeltä ostama enkeli alkaa jo olla aika kärsinyt. Pois ei viedä kuitenkaan ennen kuin on ihan palasina.

Vappupallo ja äitienpäiväruusu. Ruusut saavat vielä myöhemmin kavereikseen jotain pieniä sieviä kukkia. Kunhan nyt vielä keksisin mikä on tarpeeksi kaunista Emilian haudalle:)

Mitä jos...

Oltiin miehen kanssa muutama viikko sitten shoppailemassa huonekaluliikkeessä puutarhakalustoa. Lahja oli tietenkin mukana vaunuissa ja kitisi jo kovasti kun ruoka-aika alkoi olla kohdilla ja äiti vaan shoppaa. Miehen maksettua kaluston myyjä kävi klurkkimassa vaunuihin ja kysäisi pienen ihmisen ikää. Vastauksen saatuaan alkoi kertoa tyttärensä tyttärestä joka oli silloin n. 1v ja 3kk vanha. Nyökytellen ja hymähdelleen kuuntelin kuinka tyttö oli hieman aikaisemmin oppinut kävelemään ja nyt jo kiipeili kaikkialle. On kuulemma vikkelä tapaus ja suloinen kuin mikä. Myyjästä näkyi isovanhemman ylpeys. Pois kävellessä kuiskasin mieheel että Se tyttö on samanikäinen kuin Emilia...

>

N. kuukausi sitten viedessä tytärtä tanssiin näin muutama kuukausi Emilian jälkeen syntyneen tyttölapsen mummonsa kanssa. Mietin miten kätevää olisi kun Emilia ja tuo tyttö voisivat tanssin aikaan leikkiä pukuhuoneessa. Mietin myös kuinka jännä kohtalo on. Tytön mummo, sama joka tytön kanssa tanssissa oli, on itsekkin saanut enkelin. Heidän enkeli tyttönsä syntyi samana vuonna kuin minä. Ja vuosi sen jälkeen syntyi tämä tanssissa olleen tytön äiti ja sai kasteessa saman nimen kuin minä. Täytyy ehkä kysäistä mikä tytön nimi on...

>

Ero kohtuun tai ihan vähän syntymän jälkeen kuolleen lapsen ja sellaisen joka on jo saanut hetken elää välillä on muistoissa. Meillä ei ole Emiliasta muuta kuin maha-aika ja sitten kaikkea surullista ja pelottavaa. Jos olisimme tunteneet Emilian voisimme sanoa että "tästä Emilia olisi pitänyt" tai " Emilia olisi varmasti inhonnut tätä asiaa". Nyt voimme vain arvailla millainen Emilia olisi ollut. Olisiko ollut samanlainen kuin siskonsa ja oppinut kävelemään jo 10kk vanhana ja melkein heti juossut joka paikkaan kiireellä. Vai olisiko ollut enemmän kuin veljensä eikä pitänyt niin kiirettä liikkumisen kanssa vaan tykännyt sylittelystä ja siitä että kannetaan joka paikkaan. Vai olisiko Emilia ollut jotain näiden välitä tai vielä enemmän ääripää? Usein tulee mieleen että mitähän jos Emilia olisi nyt elossa ja mukana arjessa.

<

Toisaalta jos Emilia olisi elossa, Lahjaa meillä ei luultavasti olisi. Saako äiti nyt olla onnellinen Lahjasta kun tietää että tässä tilanteessa ollaan vain koska Emilia kuoli. Miehelle tätä yhtenä iltana märehdin ja sain mielestäni loistavan vastauksen: Ollaan nyt vaan onnellisia siitä mitä on kun asioille ei voi mitään.

<

Meillä on siis neljä lasta. Yksi heistä on maailman kaunein, loistavin, kiltein ja älykkäin enkeli. Yksi tulee aina olemaan pieni vauva joka voisi olla mitä vain.

<

Jälleen kevätsiivousta...

Eikä tälläkään kertaa kotona vaan pupulassa. Meillä on siis viisi karvaista kanikaveria joista neljä asuu leikkimökissä ja yki tyttären huoneessa. Sain Lahjan ulos nukkumaan ja hetken mielijohteesta päätin siivota ensin toisen ulkohäkin jonne Donitsi tyttären huoneesta muuttaa kesäksi ja sitten innostuksen kasvaessa siivosin vielä leikkimökinkin. Lahja nukkui kiltisti koko siivousoperaation ajan. Vasta sitten kun olin viimeistä mattoa asettelemassa pupulaan alkoi vaunuista kuulua mekkalaa;).

Harmittaa etten ottanut ennen kuvaa. Tämä on siis siivouksen jälkeen ja muutos on uskokaa tai älkää, todella suuri. Puputkin olivat ihan innoissaan kun lattialta otettiin enimmät matot pois ja muutettiin hieman järjestystä. Nyt yritetään pitää paikat kunnossa lakaisemalla pupula päivittäin.
Uuteen järjestykseen tutustumisen jälkeen Rölli levähti seinän vieressä ja Milli puhdisti kaveriaan. Kolumbus ihmettelee kun häkkiin ei enää pääse.
Toinen puoli pupulasta. Tänne pääsee Donitsi asumaan kesäksi. Aitauksessa on iso koppi johon pääsee pitämään sadetta.



Rinkeli yrittää päästä veljen luo toiiselle puolella verkkoa. Ei onnneksi onnistu koska tappelu voisi olla kohtalokas.

Kevätsiivous

Kotona ei olla vieläkään kunnon kevätsiivousta tehty, tiedä tehdäänkö tänä keväänä ollenkaan. Haudalla käytiin kuitenkin vappuna siivoamassa. Aurinko on nyt lämmittänyt niin mukavasti että paksu lumikerros on viimein sulanut sielläkin ja saatiin havut korjattua pois. Maahan jäätynyt joulukuusikin irtosi viimein. Lasten kanssa irrotettiin viime kesänä istutus paikkaa ympäröimään laitetut kivet että seurakunta pääsee laittamaan haudalle lisää maata. On ollut tähän asti niin kuopassa että kävin kysymässä jos he kärräisivät haudalle vähän lisää multaa ja laittaisivat muutenkin ympäristön siistimmäksi. Myös kivi suoristetaan samalla, vihdoin. Olisihan tuo mullan lisääminen onnistunut itseltäkin mutta tuntui turhalta lähteä multaa kuljettelemaan niin kaukaa kun heillä mullat on siinä ihan vieressä.
-
Istutettavia kukkia mietin vielä. Tänä kesänä haluan istuttaa jotain pientä ja sievää. Viime kesänä istutetut liljat nostettiin syksyllä ylös ja laitettiin omalle pihalle. Ei sopineet niin pitkät kukat sitten kuitenkaan niin pienen kiven viereen. Nyt jos löytäisin jotain kauniita matalia kukkia sopivan määrän kiveä ympäröimään. Saisivat olla vielä sellaisia jotka kukkii koko kesän. Kevät esikkoa olisin halunnut mutta olin liian myöhään liikkeellä eikä niitä taida enää saada mistään.
-
Emilia sai tietenkin oman vappupallon. Tällä kertaa vietiin haudalle kukkapallo. Kamera oli unohtunut kotiin joten kuvaa en vielä saanut siivotusta kummusta ja pallosta. Täytyy yrittää muistaa kamera kun huomenna taas menen haudalle viimeiset siivoukset tekemään ennen kukkien istutusta.