Mitä jos...

Oltiin miehen kanssa muutama viikko sitten shoppailemassa huonekaluliikkeessä puutarhakalustoa. Lahja oli tietenkin mukana vaunuissa ja kitisi jo kovasti kun ruoka-aika alkoi olla kohdilla ja äiti vaan shoppaa. Miehen maksettua kaluston myyjä kävi klurkkimassa vaunuihin ja kysäisi pienen ihmisen ikää. Vastauksen saatuaan alkoi kertoa tyttärensä tyttärestä joka oli silloin n. 1v ja 3kk vanha. Nyökytellen ja hymähdelleen kuuntelin kuinka tyttö oli hieman aikaisemmin oppinut kävelemään ja nyt jo kiipeili kaikkialle. On kuulemma vikkelä tapaus ja suloinen kuin mikä. Myyjästä näkyi isovanhemman ylpeys. Pois kävellessä kuiskasin mieheel että Se tyttö on samanikäinen kuin Emilia...

>

N. kuukausi sitten viedessä tytärtä tanssiin näin muutama kuukausi Emilian jälkeen syntyneen tyttölapsen mummonsa kanssa. Mietin miten kätevää olisi kun Emilia ja tuo tyttö voisivat tanssin aikaan leikkiä pukuhuoneessa. Mietin myös kuinka jännä kohtalo on. Tytön mummo, sama joka tytön kanssa tanssissa oli, on itsekkin saanut enkelin. Heidän enkeli tyttönsä syntyi samana vuonna kuin minä. Ja vuosi sen jälkeen syntyi tämä tanssissa olleen tytön äiti ja sai kasteessa saman nimen kuin minä. Täytyy ehkä kysäistä mikä tytön nimi on...

>

Ero kohtuun tai ihan vähän syntymän jälkeen kuolleen lapsen ja sellaisen joka on jo saanut hetken elää välillä on muistoissa. Meillä ei ole Emiliasta muuta kuin maha-aika ja sitten kaikkea surullista ja pelottavaa. Jos olisimme tunteneet Emilian voisimme sanoa että "tästä Emilia olisi pitänyt" tai " Emilia olisi varmasti inhonnut tätä asiaa". Nyt voimme vain arvailla millainen Emilia olisi ollut. Olisiko ollut samanlainen kuin siskonsa ja oppinut kävelemään jo 10kk vanhana ja melkein heti juossut joka paikkaan kiireellä. Vai olisiko ollut enemmän kuin veljensä eikä pitänyt niin kiirettä liikkumisen kanssa vaan tykännyt sylittelystä ja siitä että kannetaan joka paikkaan. Vai olisiko Emilia ollut jotain näiden välitä tai vielä enemmän ääripää? Usein tulee mieleen että mitähän jos Emilia olisi nyt elossa ja mukana arjessa.

<

Toisaalta jos Emilia olisi elossa, Lahjaa meillä ei luultavasti olisi. Saako äiti nyt olla onnellinen Lahjasta kun tietää että tässä tilanteessa ollaan vain koska Emilia kuoli. Miehelle tätä yhtenä iltana märehdin ja sain mielestäni loistavan vastauksen: Ollaan nyt vaan onnellisia siitä mitä on kun asioille ei voi mitään.

<

Meillä on siis neljä lasta. Yksi heistä on maailman kaunein, loistavin, kiltein ja älykkäin enkeli. Yksi tulee aina olemaan pieni vauva joka voisi olla mitä vain.

<