Nyt väsyttää

Melkein kolmekuukautta yöheräilyjä ja nyt vasta alkaa kropassa tuntumaan kunnolla. Aikaisemminkin on ollut yksittäisiä päiviä kun nupissa tuntuu omituiselta, mutta nyt se on jatkuvaa. Sanoja ei oikein löydä ja puhe tuntuu puuromaiselta. laskuoppi on jotain ala-asteen ensimmäisen luokkaa ja luultavsti tässäkin tekstissä on entistä enemmän kirjoitusvirheitä.

Meillä siis äiti ja vauva heräävät joka yö muutaman tunnin välein. Yhdet hieman pidemmät unet Lahja yössä ottaa. Aamuyöstä sitten melkein nykyään valvotaan ja tissitellään. Maitobaari jos neidin suun läheisyydestä häviää, tai äiti on niin ajattelematon että nostaa prinsessan sänkyyn on huuto taattu. Siis kolmesta seitsemään nukun omituisessa kylkiasennossa ja heräilen vähän väliä kun pelottaa että käännyn unissani tytön päälle. Yöllä käytetään tavallisia vaippoja ja silti yökkäri+ vaippa menee yössä muutaman kerran vaihtoon kun on päästänyt niin pahasti läpi. Mihinkään en silti vaihtaisi sitä kun pieni punaposkinen lämmin paketti tuhisee vieressä ja ottaa kiinni sormesta tai laittaa kätensä rinnalle. Ja yöchatitkin on aika hauskoja kun oikein asennoituu. Sitäpaitsi kyllä sitä joskus taas ehditään nukkua. En ajatellut ikuisesti imettää:)

Päivällä tyttö nukku yhdet pitemmät päikkärit ja muutamat lyhyet. Pitkillä päikkäreilläkin pitää välillä käydä näyttäytymässä ja unet taas jatkuvat.

Ensi viikonloppuna pitäisi lähteä työkaverin läksiäisiin ja isin pitäisi jäädä Lahjan kanssa ensimmäisen kerran niin pitkäksi aikaa kotiin. Saa nähdä mitä siitä tulee vai soitetaanko äiti kesken kemujen takaisin. Autolla ajattelin lähteä ja jättää ne alkoholin nauttimiset tuonnemmaksi kun näen miten tämä ensimmäinen erossa olo sujuu.

Emilialla oli nimpparit männäviikolla ja kukkia tietenkin piti maljakkoon ostaa. Tällä kertaa vaaleanpunaisen ruusun kanssa kimpussa oli kalla. Oli todella nätti vaikkei se ensimmäinen vihtoehto ollutkaan. Haudalle vein hauskan mansikka maskotin. Kuvaa en muistanut ottaa, ehkä myöhemmin!