Reissussa

Eilen tehtiin perheenvoimin ajelu mummon mökille. Ilma oli kuuma, onneksi autossa on toimiva ilmastointi. Lahjalla oli koko reissun päällään vain lyhythihainen body ja sekin oli liikaa. Muuten olisi riisuttu vaippasilleen mutta tuntui että istuimen vyöt eivät olisi olleet mukavat paljasta ihoa vasten.

Menomatkalla ajttelin jo että ikinä ei päästä perille. Jo kymmenen minuutin matkanteon jälkeen Lahja alkoi huutaa ja täytyi pysähtyä. Ensimmäinen pysähdys oli läheiselle uimarannalle johon levitettiin peitto ja syötiin eväät, siis kymmenen minuuttia kotoa:)

Oli ihana makoilla varjossa ja ihailla maisemaa. Lahja oli myös innoissaan ulkoilusta kun pääsi ihmettelemään maisemia. Söi kuitenkin maltilla ennen pyörimistä.

Tälläiset eväät mukana matkalla. Tuttipullo oli mukana varmuudeksi kun oli niin kuumma päivä. Lahja ei juuri siitä juonut. Muutaman kerran suu kasteltiin. Imetin aina kun sitä halusi:)

Itse tuli myös juotua reilusti etti nestehukka iske ja maito riittää. Ja tietenkin piti olla pientä purtavaa matkassa. Uudessa lehdessä oli taas paljon kaikkea kivaa. Täytyy kaivaa virkkuukoukut esille.

Rannalta päästiin taas kymmenen minuutin päähän kun täytyi jälleen pysähtyä, tällä kertaa tienvarteen bussipysäkille. Muutamat imut ja matka jatkui-> tällä kertaa hieman pidemmälle. Istuin itse Lahjan vieressä takana ja nukutin tai viihdytin vauvaa lähes koko matkan. Lahja otti vain vartin-puolen tunnin tirsoja joten minulla oli hieman kärttyinen m atkakaveri. Onneksi oli veikka toisella puolella viihdyttämässä niin ei käynyt Lahjalla matkanteko tylsäksi.

Oli muuten aivan mahtavat maisemat, mitä ehdin ikkunasta ihailla.

Tälläiset oli maisemat eräällä imetyspaikoista taikaisin tullessa. Ja koska autossa ei ollut enää reissusta väsyneitä isompia lapsia jotka jäivät viikonlopun viettoon mökille, oli ihana ihailla maisemia ihan rauhassa. Ei tunnu vaipanvaihtokaan niin arkiselta tällaisissä maisemissa.

Vaikka reissu oli kiva päätettiin takaisin tullessa että vähennetään tämän kesän matkustelua. Ainakin autoilu jätetään hieman vähemmälle ja tehdään reissuja ihan tähän lähimaastoon. Katsotaan sitten ensikesänä millainen matrkaaja Lahjasta tulee, mutta nyt ei ainakaan nauti yhtään matkustuksesta. Helsingin ja tykkimäen reissut on lapsille luvattu. Katsotaan tehdäänkö toinen vaikka junalla:)

AAA Ä´ÄÄ EE EUVE UUTEU

Näin meillä keskustellaan nykyään;) Lahja on alkanut tosissaan keskustelemaan. Tapittaa silmiin suurilla sinisisillä silmilläään ja höpöttää. Välillä väläyttää aurinkoisen hymyn. Äitiltä ja siisltä vaaditaan jo hieman mielikuvitusta. Lahja on jo nähnyt useimmat hassut ilmeet ja kokoajan täytyy keksiä uuttaa. Kun tyttö kyllästyy, on on vaihdettava maisemaa tai huuto on kova. Sitten voi taas jatkaa värikästä keskustelua:) On muuten hauska illalla keskustella miehen kanssa vaikka raha-asioista erilaisilla äänillä ja ilmeillä samalla tuijottaen tyttöön. Ei käy meilläkään illat tylsiksi.

Tutti ei uppoa edelleenkään. Se ei pahemmin haittaa arkea eikä tuttia niin kaipaa(illalla nukahtaa tisiin ja päiväunet vaunujen lämpimään pesään), mutta eräs ystävä meni kertomaan tutin ehkäisevän kätkytkuolema riskiä. En tiedä uskonko kyseiseen tutkimukseen ja mihin tutkimustulos perustuu(käsittääkseni syytä kätkytkuolemiin ei ole löytynyt), mutta tuttia on aina välillä Lahjalle yritettävä. Samasta lähteestä kuulin tutkimuksesta jossa väitetään pinnasuojien lisäävän kätkyt riskiä.-> Meillä ei ole pinnasuojia. Ihmismieli on niin omituinen.

Sisko ja veikka ovat edelleen ne lempparilelut:) Niitä olisi kiva katsella vaikka kuinka. Aamu aloitetaan nykyään lelumatolla pötkötellen ja veikan kanssa jutellen . Äiti saa syödä aamupalan yleensä melkein loppuun asti rauhassa. Maanantai aamuna Lahja onnistui viiemin yrityksessään ja pääsi kuin pääsikin selältään masulleen. Eilen teki saman. Nyt on sitten sekin etappi ylitetty, äitin pieni kasvaa.

Vaipat tuli eilen. Suuri plussa myllymuksuille toimituksesta. Vasta sunnuntai iltana laitoin tilauksen menemään ja jo tiistaina oli paketit laatikossa. Hyvä juttu tälläiselle hätähousulle. Heti laitoin koneeseen ja tänään päästiin kokeilemaan. Ensin kokeiltiin apina vaippaa. Sisälle laitoin imuksi pienen harson ja hyvin piti päiväuniin asti.

Päiväunille ompuvaippa ja imuksi myllymuksujen taitettava imu. Vähän oli sukkikset märkänä siltä kyljeltä jolla nukkui, mutta kyllä oli unetkin niin pitkät ettn ihmettele.

Äsken laitettin nepeillä kiinnitettävä öttömönkiäinen ja heti oli housut märkänä molemmilta puolilta. Vaippa täysin kuiva. Saattaa olla että laitoin vaipan kiinni jotenkin huonosti(ensimmäinen neppivaippa). Annan siis öttömönkiäisille vielä uuden mahdollisuuden huomenna.

uusia vaippoja

Eilen laitoin tilauksen menemään ja nyt odottelen innolla uusia ihanuuksia.

Myllymuksuilta tilasin yhden tälläisen nepeillä(kokeilu, kaikki tähän asti olleet tarroilla), yhden tämmöisen tarroilla ja tämmöisen myös tarroilla.

Meillä on ollut yksi muksu vaippa jo pitkään kaapissa, mutta koska näytti niin suurelta en ole ottanut käyttöön. En raukka tajunnut että on kaksi kokoa yhdessä vaipassa(alennuskorista ongittu vaippa). Laitoin sen päälle Lahjalle tässä eräänä päivänä ja on ollut siitä lähtien aina käytössä kun on kuivunut. Ei päästä mistään vuotoja vaikka olisi pitkään päällä ja päälikangaskin pysyy kuivana. Ihan mahtava vaippa. Ja voin kuvitella että näillä vaipoilla mennään vielä pitkään:) Kuvia laittelen kun saan uudet ihanuudet kotio.

Eilen ostoskoriin tuli klikattua myös uusi ompelukone. Ihan sellainen halpa perusmalli, ollut pitkään jo haaveena. Saa nähdä alkaako myös vaippojen ompelu jossain vaiheessa houkuttaa kun saan oman koneen. Tähän asti kaikki ompelu on tapahtunut anopin koneella, eikä sitä ole viitsinyt aina olla lainaamassa. Nyt saattaisi olla helpompaa aloitella projekteja kun koneen saa helposti esiin kaapista:) Jää nähtäväksi...

Velliä ja piirakkaa

Meillä syötiin muutama ilta sitten ensimmäiset makuannokset maissivelliä-> ei oikein maistunut. Huuto oli hirveä vaikka olin sekoittanut velliä vain muutaman lusikallisen omaan maitooni. Kahtena iltana kokeiltiin ja kun molempina vain huudettiin pullo suussa ja lopulta ihan naamapunaisena ja hiestä märkänä, niin ajateltiin pitää muutama ilta lepoa harjoittelusta ja kokeilla sitten uudestaan. Lahjahan ei ole vielä sitä normaalia 4kk, milloin vellejä aletaan kokeilemaan mutta neuvolassa oli sitä mieltä että koska tyttö on noin pieni, aloitetaan vähän aiemmin. Lisäksi illat on yhtä syömistä ja yöllä syödään ainakin neljästi. Vaikka näihin tulisi ehkä helpotusta, oli äidillä tippa linssissä kun maitoa velliin pumppasin. Ja isi sai kunnian antaa sen ensimmäisen maisteluannoksen ettei äidin asenne vaan siirry tyttöön;)

Eilen lasten kanssa leivottiin pupupiirakkaa. Nimi siitä että tehtiin pupun muotoisia koristeita piirakan pääle:D. Tarkoitus oli tehdä kuningatarpiirakkaa murotaikinapaketin ohjeen mukaan, mutta tuli kalastettua pakastealtaasta vahingossa mustikoiden sijasta mustaherukoita joten suunnitelma muuttui. Tuli kuitenkin ihan hyvä piirakka, suosittelen. Varsinkin jos tykkää vähän kirpsakammasta ja raikkaammasta. Ja vielä paremmalta maistui hieman sulaneen vaniljajäätelön kera. Mustaherukoiden kaverina siis pakastevadelmia.

muistojen laatikko

Tajusinpa MRS.MARPLEN viimeisintä postausta lukiessani että en ole laittanut tänne mitään laatikosta, jonka ennen Lahjan syntymää rakentelin meidän synnytyssairaalaan. Idea ei ole omani, vaan laatikko ja sen sisältö on porukalla kehitelty ja suunniteltu. Sitä en muista kuka on se kaikkein ensimmäinen joka laatikkoa ehdotti.
.

Ideana on siis se että mahdollisimman monessa, mieluiten kaikissa synnytyssairaaloissa olisi kätilöiden työtä helpottava laatikko, joka sisältää kaiken tarpeellisen kohtukuoleman varalle. Liiana moni on lapsensa haudattuaan huomannut että jäi täysin ilman mitään konkreettista muistoa lapsestaan ja silloin niiden saaminen on jo liian myöhäistä. Monihan ensin päättää ettei halua mitäöän muistoa, mutta lähes jokainen on järkytyksestä toivuttuaan tullut toisiin aatoksiin. Silloin on onnekas jos paikalla on ollut joku ihminen joka on kaikista näistä mielipiteistä huolimatta tallettanut jonkun muiston.

.

Me päätimme aluksi miehen kanssa ettemme halua Emiliasta mitään muistoa. Emme voineet kuvitellakkaan että laittaisimme kuvan KUOLLEESTA kirjahyllyyn. Kätilö ei kuitenkaan moisia kuunnellut ja toi meille kappelissa näppäämänsä kaksi ihanaa valokuvaa. Toisessa kuvassa Emilia näyttää ihan nukkuvalta ja se on meillä lipastonpäällä olohuoneessa kaikkien ihasteltavana. Toinen kuva on vain meidän perheen silmille( helpotti pojan surua kun sanoin että meillä on jotain joka on vain meitä varten) ja sitä säilytetään Emilian muistolaatikossa. Minä käyn itse sitä katselemassa useammin mutta ainakin Emilian syntymäpäivänä se otetaan koko perheen katseltavaksi.

.

Olen usein harmitellut sitä ettei meille jäänyt muistoksi jalan tai käden jälkiä. Emilialla oli paksu tumma tukka josta olisin myös halunnut pienen muiston ennen hautaan laskua. Näitä mitään en kuitenkaan tajunnut koskaan pyytää.

.

Laatikon tarkoitus on olla muistuttamassa kätilöitä näistä tärkeistä muistoista. Kaikki laatikot on toteutettu meidän äitien omin voimin ja niitä taitaa olla ainakin valmistumassa jo todella moneen synnytyssairaalaan. Itse toimitin laatikon EKKS: ään ja tämä laatikko sisältää:

-kaksi kynttilänjalkaa, kynttilää ja pienen enkelin muistohetkeen.

-sakset hiuskiehkuran leikkaamista varten sekä teippiä sen kiinnittämiseen.

-valkoista sormiväriä jalan- ja kädenjälkien painamiseen sekä siveltimen helpottamaan värin levittämistä

-Pienen pitsireunaisen tyynyn pienokaisen päänalle valokuvaavarten.

-Vaaleanpunaisia ja liloja korttipohjia jalan- ja kädenjäljille sekä hiuskiehkuralle. Jokaiseen korttiin liimasin etusivulle runon enkelistä.

-Laatikon sisällöstä kertovan lappusen ja ohjeita läätikon käytöstä kätilöille.

-"Et ole yksin" otsikolla paerin jossa kaikkia tärkeitä osotteita, mm käpy.ry ja tuntematonenkeli.

Meidän laatikkommme eroaa aika paljon (tai ainakin vähän;)muiden rakentamista laatikoista. Meillä ei esimerkiksi ole yhtä hienoa tietokortti kuin se minkä MRS: MARPLE on tehnyt. Yksi syy siihen on että halusin saada sen valmiiksi ihan varmuuden vuoksi ennen Lahjan syntymää. Toinen on se että Emilian syntymän jälkeen sain sairaalasta paljon materiaalia aiheeseen liittyen enkä siis alkanut monistelemaan asioita jotka tiedän heillä jo olevan(Jos se ei siis vielä käynyt selväksi, korostan että olen todella tyytyväinen meidän piene sairaalamme toimintaa ja saamaani kohteluun. Ikävä kyllä kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin).

Laatikko otettiin meidän sairaalassamme vastaan kiitollisena ja siitä jäi itselle erittäin hyvä mieli. Vähän kun mietitytti miten suhtautuvat kun alan heitä "neuvomaan" kuinka toimia heidän ammatissaan. Sain lupauksen siitä että laatikkoa tultaisiin käyttämään aina kun sitä tarvitaan(toivottavasti mahdollisimman harvoin) . Lahjan synnytyksen jälkeen juttelin vielä laatikosta oman kätilöni kanssa, joka oli myös Emilian synnytyksessä ja joka on käsittääkseni puhunut näistä kohtukuolemaan liittyvistä toimintamenetelmistä ja halunnut saada sairaalalle tietyn toimintamallin.. Sain lupauksen myös siitä että laatikkoa täydennetään aina kun kortit uhkaavat loppua tai väri on vähissä. Sitä en kehdannut kysyä että onko laatikkoa siinä välissä tarvittu. Ajattelin että ei ehkä saa sitä kertoa. Toivon kuitenkin että laatikosta on jollekkin joskus apua.

Tästä aiheesta olisi vaikka kuinka lisää mutta pomo kutsuu syöttöpuuhiin;). Täytyy vaikka joskus taas palailla aiheeseen.

suunnittelua

Meillä suunnitellaan juhlia. Heinäkuun alussa olisi tarkoitus juhlia naimisiinmenoa ja vaikka juhlat on suunniteltu hyvin epävirallisiksi ja rennoiksi on järjestelyssä yllättävän paljon hommaa.


Kutsut ovat nyt valmiita ja suurinosa jo postissa matkalla eri puolille mailmaa. Sisälle kehittelin netistä löytämiäni valmiita kutsurunoja mukaillen kökön tekstin:

Huhtikussa ristiäisvieraat yllätetiin

kun ennen kastetta mentiinkin naimisiin

Heinäkuussa yhdessä juhlitaan

ja teidät mukaan kutsutaan.

Vaikeinta oli miettiä miten ihmiset kutsusta ymmärtäisivät että kyseessä todellakin on vain tavalliset juhlat eikä mitään suurta hääspektaakkelia. Minullakin kun on sukulaisia kaukana, jopa ulkomailla ja vaikka olisikin kiva että kaikki tulisivat, tuntuu että tulevat turhaan jos ajattelevat että on oikeat häät kyseessä(mitenkään itseään vähättelemättä;). Siispä kirjoitin kutsuun vielä että:

Tervetuloa .......... 11.7.2009 rentoon illanviettoon.

Ja tälläinen tuli kortista. Helppo tehdä, liukuhihnatyötä kun mies oli mukana talkoissa:) Tuurilla löysin kaikki toisiinsa sopivat vihreänsävyt. Korttipohja on siis vihreä ja siihen todella hyvin sopiva nauha ja vielä leimasimenkin väri on juuri oikea. Kuva ei tee kortille oikeutta.

Pöytäkoristeet pitäisi vielä miettiä. Ja koska juhla on siis hyvin pieni, pitäisi koristeenkin olla jotain yksinkertaista. Aluksi ajattelin että asettelisin pilttipurkkeihin koristehiekkaa ja gerberan.

Saatan kuitenkin vielä vaihtaa suunitelmaa. Ajattelin kokeilla minkä näköinen tulisi jos kävisi riippakoivusta katkomassa oksan ja asettelisi sen keskelle pöytää. Voisihan siihen sitten asetella jonkun kukankin, vaikka päivänkakkaran. Täytyy vielä suunnitella. Tämä koriste voisi kuitenkin sopia "teemaan" kun korteissakin on puu.

Puu idea tuli muuten Juha Tapion biisistä " kaksi puuta". Heti ensimmäisen kerran kun kuulin kappaleen sanoin miehelle että se kuvaa meitä niin hyvin että jos joskus "häävalsi" tanssitaan, tahdon tansia sen tahdissa. Mehän ollan aika sateenpiiskaamia ja paljon yhdessä kokeneita.

Minä rakastan näitä iltojani kanssas sun

kun hetken päästä aamu odottaa

ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa

Oomme taas kuin kaksi lasta

ne jotka aikoinaan puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan

.

Ja sä viet mut ikkunan luo

ja sä sanot me kai ollaan niin kuin nuo.

.

Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää

Katsoo kevääseen

Seisoo erillään

Ja kestää joka tuulen ja sään

Kaksi vanhaa puuta

Vaikket sitä nää

Katsoo kevääseen

Seisoo erillään

Ja jossain alla maan

Ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

.

Kaksi ylvästä ja nuorta

Varmoina on voimistaan

Taivaankantta kohti kasvaneet

Ehkä vodet ovat kuorta ja talvet viimoillaan hiukan ohuemmaks raapineet

Kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet

Se ihme on kai vasta

Oomme tänne selvinneet

.

Ja sä viet mut ikkunan luo

Ja sä sanot mehän ollaan niin kuin nuo

.

...Kertsi uudestaan...

.

Tekstinmuokkaus takkuilee taas. Saattaa olla hieman oudon näköistä...

.

Hauta käytiin laittamassa kuntoon muutama viikko sitten ja odottelen nyt että uusi nurmikko kasvaa kunnolla niin näppään kuvan. Tein "istutusalueesta" tänä vuonna pienemmän joten piti istuttaa ylijäävälle osalle uutta nurmea. Itse tehtiin sekin kun en ollut varma tekeekö seurakunta sen automaattisesti. Ja saadaan ainakin aikaisemmin hauta kauniiksi. Mies kävi kiven suoristamassa ja täyttämässä haudan kohdalle muodostunutta kuoppaa. Ei häiritse enää läheskään niin paljon. Nyt vielä kun keksin mitä teen haudan päätyyn muodostuneelle "syöttökummulle"(taidan tänään tykätä todella näistä heittomerkeistä ja suluista:).

Tänään neuvola

Tyttö kasvaa edelleen omilla käyrillään. Painoa oli 4970g ja pituutta 57,2 cm. Pienihän tuo on mutta se mikä puuttuu pituudessa on korvattu tempperamentillä:)

Neuvolantätillä oli hauskaa katsellessa kun Lahja pääsi masulleen hoitopöydälle lähti tyttö välittömästi pungertamaan eteenpäin. Hassun näköinen kun yritys oli niin kova, mutta tekniikka ei ihan vielä ole hallussa. Välillä näytti siltä että tekee kuperkeikan kun työnsi jalkoja masun alle ja peppua pystyyn. Tämä neiti kyllä lähtee varmaan liikkeelle ihan pian:)

Tänään saatiin ensimmäinen rokotus ja nyt on vähän kiukkuinen tyttö. Äsken juuri sain nukkumaan ja kohta on varmaan taas hereillä. Pitää käyttää tämä aika hyväksi ja käydä jääkaapilla herkuttelemassa. Kohta kun taas varmaan vaan makoillaan sängyllä murkonoimassa.

Tänään mietin neuvolan odotushuoneessa sitä aikaa kun odotin Emiliaa ja sitä miten se erosi Lahjan odotuksesta. Ikinä ei Emiliaa odottaessa tarvinnut pelätä kuuluuko äänet varmasti tai onko masu kasvanut käyrienmukaan ja onko kaikki hyvin pienellä. Lahjan kanssa sellainen kävi aina ainakin mielessä, jos ei kunnolla pelottanut. Toisaalta helpottunut olo ettei enää tarvitse sitä pelkoa kokea, toisaalta on haikea mieli kun tietää että hyvin todennäköisesti ei enää koskaan tule kokemaan sitä kun pienet jalat rummuttaa kylkiluita tai hikka saa masun hytkymään:\

Täällä ollaan oltiu ahkerina. Tyttären kanssa tehtiin muutama 3d kortti ja lisää syntyy koko ajan...

REILU 3kk...

...on mennyt siitä kun Lahja syntyi. Paljon on tyttö muuttunut tänä aikana, tietenkin!!! Tähän kirjoittelen joitakin tärkeitä asioita päivistä. Nämä kirjoitan lähinnä siksi että haluan ne itse muistaa vuosien päästä.

Nykyisin aamulla heräillään 8 ja 9 välillä. Ruokaa on saatava ihan ensimmäisenä. Kun aamupala on rauhassa syöty ja masu on maitoa täysi tuijotellaan äitiä suurilla tummilla silmillä ja kerrotaan yöllä nähdyt unet. Välillä on selvästi ollut rauhallisempia ja mukavia unia. Joskus taas vähän menevämpiä ja jännittäviä.

Useiden suukkojen ja "sie olet ihana" huudahdusten jälkeen lähdetään aamupesulle. Siinä sitten jatketaan juttelua, tällä kertaa seinällä roikkuville ötökkäystäville. Ennen niiden tönäiseminen kädellä oli tuurista kiinni, nyt käsi osuu jo melkein aina. Pyörivät omppumadot on niin hauskoja että pöydällä viihtyisi vaikka kuinka kauan kunhan masu on vaan täysi.

Aamupesun jälkeen joko jutustellaan hetki äitin ja isin huoneessa tai lähdetään autolla liikenteeseen. Äitin ja isin huoneessa on kiva tuijotella katossa olevaa ropellilamppua. Nyt se on varsinkin hauskaa kun on niin lämmin ja äiti laittaa sen aina pyörimään.

Jos taas lähdetään autoilemaan on istuimessa kiinni hauskat kaverit, pupu ja kukka. Niille kylläkin jutellaan vain silloin kun ollaan hyvällä tuulella ja auto on liikenteessä. Ja ennen liikkeelle lähtöä jonkun täytyy koko ajan heilutella istuinta tai huuto on taattu. Aina ei autossakaan heilutus auta. Sisko ja veikka hiljeni aina autoon päästeessään tai viimeistään kun lähdettiin liikkeelle. Parkkipaikalla syötiin vain silloin jos nälkä oli jo todella kova. Muuten kumpikin jaksoi kotiin asti. Lahjan taas täytyy saada kaikki nyt ja heti. On turha ajatella kaupan parkkipaikalla että matkaa kotiin on vain muutamia kilometrejä, kyllä se sinne jaksaa! Kymmenen minuuttia raivoavaa lasta on usein liikaa ja helpompi on istua siinä parkissa sen aikaa että tyttö syö ja lähteä vasta sitten ajelemaan.

Muutaman tunnin jutustelun jälkeen maistuu unet. Jos ollaan kotona ne otetaan lähes poikkeuksetta ulkona vaunuissa. Samalla kun Lahja nukkuu minä saan laitettua pihaa ja tehtyä muita kotihommia. Ilmat on olleet niin täydelliset pyykin pesulle että kone on saanut jurruttaa koko ajan. Nyt tulee pestyä kaikki peitotkin. Lisäksi on ihanaa kun illlalla tietää saaneensa jotain aikaiseksi päivän aikana.

Päiväunet kestävät nykyään muutaman tunnin ja sitten jutellaan taas hyväntuulisesti. Syömistä pitää edelleen saada 2-3h välein, jioskus vahingossa voi vierähtää 4h. Ja sitten on tietenkin niitä päiviä kun maataan koko päivä sängyssä ja syödään, tai ainakin imeskellään ihan vähän väliä. Vaikka silloin ei muuta saa tehtyä on nekin päivät kuitenkin ihania. Tankataan läheisyyttä ja lisätään maitoa.

Lahja ottaa päivässä yhdet pidemmät ja muutamat lyhyet unet. Suurin osa päivästä ollaan hereillä.

Illalla makuuhuoneeseen on siirryttävä hyvissä ajoin. Se on paikka missä Lahjan saa nopeimmin asettumaan. Tyttö on selvästi oppinut siihen ja osaa vaatia sitä. Iltatoimiin kuulluu iltapesujen tai kylvyn( mistä nykyään nautitaan kaikki. Aikaisemmin kylpeminen oli Lahjasta sietämätöntä, mutta nyt vedessä on kiva loiskia.) lisäksi äidin iltapala. Se on yksi päivän ohjelmanumeroista. Lahjasta on hauskaa "istua" sylissä minun koukussa sängyllä oleviin jalkoihin (niin vaikea selittää) nojaten ja katsella kun leivät katoavat suuhun.:) Tämä hetki on yleensä hymyä, muuten illalla ollaan aina kiukkuisia. Itku vähenee koko ajan, mutta vieläkin Lahja huutaa lähes koko ajan 20- 21 välisen ajan. Joskus kitinä alkaa aikaisemmin. Välillä kävely ympäri taloa auttaa. Joskus sekään ei auta ja täytyy vain kuunnella huuto ja pitää tyttöä sylissä. Joskus huuto turhauttaa vaikka tietää ettei voi mitään tehdä.

Nukkumaan Lahja käy nykyisin 21-22 ja ensimmäiusen kerran syömään herätään 01-03. Illalla nostan Lahjan omaan sänkyyn, mutta aamuyöstä tyttö pääsee äidin kainaloon.

Ihana huomata kuinkapaljon enemmän tyttö on kokmo ajan hereillä. Myös juttelu lisääntyy paivittäin ja jatkuva kitinä ja tyytymättömyys on vaihtunut hymyihin ja maaliman ihmettelyyn. Lahja on helposti hymyilevä ja viihdytettävä, mutta myös tempperamenttiä löytyy. Huutokin alkaa helposti ja kuuluu pitkälle:)

Siskon ja veikan kanssa touhuaminen on Lahjasta kivaa. Sisko hoitaa enemmän ja jaksaa jo kannella hetken. Veikan kanssa on kiva jutella kun veikalta löytyy niin paljon ilmeitä ja veikka jaksaa leikkiä lattialla pitkäänkin.