lauantai 13. kesäkuuta 2009

muistojen laatikko

Tajusinpa MRS.MARPLEN viimeisintä postausta lukiessani että en ole laittanut tänne mitään laatikosta, jonka ennen Lahjan syntymää rakentelin meidän synnytyssairaalaan. Idea ei ole omani, vaan laatikko ja sen sisältö on porukalla kehitelty ja suunniteltu. Sitä en muista kuka on se kaikkein ensimmäinen joka laatikkoa ehdotti.
.
Ideana on siis se että mahdollisimman monessa, mieluiten kaikissa synnytyssairaaloissa olisi kätilöiden työtä helpottava laatikko, joka sisältää kaiken tarpeellisen kohtukuoleman varalle. Liiana moni on lapsensa haudattuaan huomannut että jäi täysin ilman mitään konkreettista muistoa lapsestaan ja silloin niiden saaminen on jo liian myöhäistä. Monihan ensin päättää ettei halua mitäöän muistoa, mutta lähes jokainen on järkytyksestä toivuttuaan tullut toisiin aatoksiin. Silloin on onnekas jos paikalla on ollut joku ihminen joka on kaikista näistä mielipiteistä huolimatta tallettanut jonkun muiston.
.
Me päätimme aluksi miehen kanssa ettemme halua Emiliasta mitään muistoa. Emme voineet kuvitellakkaan että laittaisimme kuvan KUOLLEESTA kirjahyllyyn. Kätilö ei kuitenkaan moisia kuunnellut ja toi meille kappelissa näppäämänsä kaksi ihanaa valokuvaa. Toisessa kuvassa Emilia näyttää ihan nukkuvalta ja se on meillä lipastonpäällä olohuoneessa kaikkien ihasteltavana. Toinen kuva on vain meidän perheen silmille( helpotti pojan surua kun sanoin että meillä on jotain joka on vain meitä varten) ja sitä säilytetään Emilian muistolaatikossa. Minä käyn itse sitä katselemassa useammin mutta ainakin Emilian syntymäpäivänä se otetaan koko perheen katseltavaksi.
.
Olen usein harmitellut sitä ettei meille jäänyt muistoksi jalan tai käden jälkiä. Emilialla oli paksu tumma tukka josta olisin myös halunnut pienen muiston ennen hautaan laskua. Näitä mitään en kuitenkaan tajunnut koskaan pyytää.
.
Laatikon tarkoitus on olla muistuttamassa kätilöitä näistä tärkeistä muistoista. Kaikki laatikot on toteutettu meidän äitien omin voimin ja niitä taitaa olla ainakin valmistumassa jo todella moneen synnytyssairaalaan. Itse toimitin laatikon EKKS: ään ja tämä laatikko sisältää:


-kaksi kynttilänjalkaa, kynttilää ja pienen enkelin muistohetkeen.



-sakset hiuskiehkuran leikkaamista varten sekä teippiä sen kiinnittämiseen.



-valkoista sormiväriä jalan- ja kädenjälkien painamiseen sekä siveltimen helpottamaan värin levittämistä



-Pienen pitsireunaisen tyynyn pienokaisen päänalle valokuvaavarten.



-Vaaleanpunaisia ja liloja korttipohjia jalan- ja kädenjäljille sekä hiuskiehkuralle. Jokaiseen korttiin liimasin etusivulle runon enkelistä.



-Laatikon sisällöstä kertovan lappusen ja ohjeita läätikon käytöstä kätilöille.



-"Et ole yksin" otsikolla paerin jossa kaikkia tärkeitä osotteita, mm käpy.ry ja tuntematonenkeli.


Meidän laatikkommme eroaa aika paljon (tai ainakin vähän;)muiden rakentamista laatikoista. Meillä ei esimerkiksi ole yhtä hienoa tietokortti kuin se minkä MRS: MARPLE on tehnyt. Yksi syy siihen on että halusin saada sen valmiiksi ihan varmuuden vuoksi ennen Lahjan syntymää. Toinen on se että Emilian syntymän jälkeen sain sairaalasta paljon materiaalia aiheeseen liittyen enkä siis alkanut monistelemaan asioita jotka tiedän heillä jo olevan(Jos se ei siis vielä käynyt selväksi, korostan että olen todella tyytyväinen meidän piene sairaalamme toimintaa ja saamaani kohteluun. Ikävä kyllä kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin).

Laatikko otettiin meidän sairaalassamme vastaan kiitollisena ja siitä jäi itselle erittäin hyvä mieli. Vähän kun mietitytti miten suhtautuvat kun alan heitä "neuvomaan" kuinka toimia heidän ammatissaan. Sain lupauksen siitä että laatikkoa tultaisiin käyttämään aina kun sitä tarvitaan(toivottavasti mahdollisimman harvoin) . Lahjan synnytyksen jälkeen juttelin vielä laatikosta oman kätilöni kanssa, joka oli myös Emilian synnytyksessä ja joka on käsittääkseni puhunut näistä kohtukuolemaan liittyvistä toimintamenetelmistä ja halunnut saada sairaalalle tietyn toimintamallin.. Sain lupauksen myös siitä että laatikkoa täydennetään aina kun kortit uhkaavat loppua tai väri on vähissä. Sitä en kehdannut kysyä että onko laatikkoa siinä välissä tarvittu. Ajattelin että ei ehkä saa sitä kertoa. Toivon kuitenkin että laatikosta on jollekkin joskus apua.


Tästä aiheesta olisi vaikka kuinka lisää mutta pomo kutsuu syöttöpuuhiin;). Täytyy vaikka joskus taas palailla aiheeseen.


2 kommenttia:

Mrs.Marple kirjoitti...

Voi kuinka ihanan laatikon olet koonnut!

Yritän myös välttää tuota että neuvoisin heitä miten asiat pitää hoitaa, tavallaan haluaisin vain heille paikan josta kaikki tarvittaessa löytyy.

Meilläkin meni sairaalassa asiat hyvin, ainoastaan Käpyn tukipaketteja emme saaneet, mutta jalanjäljen ja hiustupsun saimme. Eivät ammattilaiset voi kaikkea muistaa juuri siinä hetkessä, heillekin varmasti vaikea tilanne.

Laitan kuvia laatikosta jahka se on siinä kuosissa, alkusyksyyn mennessä olisi tarkoitus saada perille.

Laura kirjoitti...

Ihanaa että teet laatikkoa noin huolella ja ajan kanssa:)

Minä itseasiassa sanoin aika aluksi kätilölle kuinka vaikeaa se varmasti on heillekkin kun tulee niin surullinen tilanne eteen ja siksi ajattelimme että olisi hyvä jos on paikka mistä kaikki tarvittava löytyy, niin ettei mikään pääse unohtumaan:)