Joulua odotellessa:)

Piparitalo piti tänä vuonna väsätä. Ikkunat on hedelmäkarkkeja jotka on sulatettu uunissa.
Sisälle taloon laitettiin kaksi ledikynttilää. Ihanasti loistaa ikkunoista kun on illalla pimeää. Katolle tietenkin enkeli vahtiin:)

Iltalenkillä poikkesin pikkuiseen krääsäkauppaan ja sieltä tarttui mukaan tälläinen kynttiläteline seinälle.

Lahja huomasi että meillä asustaa toinenkin vauva eteisen käytävässä. Sitä pitää aina välillä käydä suukottamassa!:)

Kaikkea pitkin noustaan jo äidin kauhuksi seisomaan. JA hauskaa on=)

kuvapläjäys:)

Lahja omassa lempipuuhassaan: revitäöän kaikki puhtaat pyykit alas telineeltä ja levitellään pitkin olohuoneen lattiaa. Osa vaipoista käytetään tietenkin ensin suussa. Ja äitillä ei taaskaan tekeminen lopu kesken.!:D

Joskus koulussa olen viimeeksi sukat neulonut ja koin silloin käntapään niin vaikeaksi etten ole viitsinyt uudelleen ottaa sukkapuikkoja käteen. Nyt tartuin härkää sarvista ja neuloin Lahjalle pirtsakat sukat. Tämän jälkeen on neulottu sekä tyttärelle että pojalle polvisukat, pienet vauvan sukat, pukinkonttiin kolmet sukat pienille tytöille(polvisukkia kaikki ja tarkoitus kuvioida vielä kukkia sukkiin), miehelle toinen sukka parista. Nyt on työn alla samasta langasta ja samalla ohjeella Lahjalle päiväunilapaset. Sukka on muuten juna-sukka ja ohje täältä . Kannatti siis pelätä:)

Muistan joskus uhonneeni kuinka en koskaan tulisi lapsellani käyttämään ketovaippoja, kun ovat niiiin vaikeita eikä minusta ole siihen pyykkäämiseen(kuinka väärässä voikaan olla???).

Kun sitten aloin kestoja käyttämään, uhosin etten ainakaan koskaan itse vaippoja ompele. Tässäpä muutama itse tehdyistä vaipoista. Kankaat sampsukasta ja ohje/kaavat myllymuksuilta. Toimii kuin unelma ja juuri oikeanlaiste meille. Tälläkin hetkellä työn alla muutama uusi vaippa. Tuo aika vaan ei tahdo riittää.

Löysin netistä näin ihania kankaita
vaippaan. Toisessa siilejä ja toisessa

etanoita. Ja nälkä kasvaa syödessä.

Viimeisimmän vaipan tein ihanasta vaaleanpunaisesta pr-pul kankaasta ja sisälle tuota ihanaa ruskeaa. Tuli syötävän suloinen!!!

Syyskuussa käytiin pyörähtämässä Ruotsin maalla ja tässä muutamia tuliaisia laivalta ja Tukholmasta. Hauskaa oli ja Lahjakin viihtyi koko päivän kaupungilla rintarepussa. Kyllä shoppailu on parasta kuntoilua. Varsinkin kun on ylimääräiset 7kg kannettavana:)

Terve lapsi

Lahja julistettiin eilen virallisesti terveeksi lapseksi:)

Meillä oli keskussairaalalla sydämen ultra ja nippu muita kokeita. Kierros aloitettiin alakerrasta ekg:stä, jossa Lahja malttoi olla pelostani huolimatta erittäin hienosti. Kunnollinen filmi saatiin heti ensi yrittämällä. Lasten polilla Lahja joutui verenpaine mittaukseen mikä oli se kaikkein inhottavin tutkimus. Onneksi paineet mitattiin tällä kertaa vain kädestä eikä kaikista raajoista. Aikaa vierähti ihan kiitettävästi ennen kuin tarvittavat kolme tulosta saatiin onnistumaan. Onneksi oli ystävä apuna painelemassa ADHD lehmän nappuloita kun itse pitelin Lahjaa paikallaan.

Neiti on nyt rikkonut 7kg. Vaaka näytti sairaalalla 7010g. Pituutta venytettiin 66cm.

Ultraa jännitin eniten. Tietenkin pelotti että mitä lääkäri sydämestä sanoo, mutta enemmän pelotti se saako Lahjan pidettyä pöydällä liikkumatta. Kannatti pelätä sillä tyttö makoili pöydällä kuin vanha tekijä ja suurimmaksi osaksi tuijotteli Lääkäreitä ja kuunteli heidän juttujaan. Vain muutaman kerran yritti napata ultran lääkärin kädestä tai työntää kättä pois rinnan päältä.

Reikiä ei enää löytynyt ja näin ollen sydäntä ei enää tarvitse seurata. Juhlan kunniaksi tehtiin kaupungilla pieni shoppailukierros:)

Rytmit on alkaneet muotoutua mukavasti. Vielä(tai ehkä koskaan) ei ihan kellontarkasti päiviä vietetä, mutta noin ajat on ruokailuissa ja nukkumisissa. Lahja nukkuu useimpina päivinä kolmet unet. Yhdet lyhyet aamulla puuron jälkeen, toiset pidemmät puolenpäivän aikaan ja kolmannet lyhyet iltaruuan jälkeen. Yöllä herätään syömään edelleen ainakin neljästi. Yöt ovat olleet hieman levottomampia viime aikoina. Saattaa johtua flunssan poikasesta joka jyllää meidän perheessä.

Puuroa syödään aamuin ja illoin. Lounaaksi kasvissoseita, välipalalla hedelmiä ja marjoja ja päivälliseksi kasvista ja lihaa. Tissi on edelleen se ainut juoma-automaatti. Mukista maistuu vesi, mutta sitä ei montaa milliä päivässä mene. Muutama kulaus aterialla ja loput syliin kun mukin kanssa pitää saada leikkiä vähän.

Ainakin toistaiseksi Lahjan ruokavalio koostuu suurimmaksi osaksi itsetehdyistä aterioista. Ainoastaan hedelmät ja marjat tulee valmiiksi muussattuna purkista. Toki maistelee myös tuoreita mikäli itse jotain marjaa tai hedelmää syödään. Lihoista jauhelliha ja kana on jo koeiltu. Seuraavaksi ajattelin lohta paistaa kasvissoseen sekaan. Lemppari on päärynä ja vadelma soseMäärät ei päätä huimaa. Kerrallla saattaa upota n. puoli desiä ruokaa. Enempää ei mene vaikka päällä' seisoisi, vaikka kuulemma määrä on liian pieni. Ilmeisesti Lahja saa tisistä sitten tarpeeksi kun kasvaa kuitenkin ihan hyvin.

Sormiruokintaakin ollaan kokeiltu, mutta osoittautui meidän vauvalle huonoksi ideaksi. Lahja on aikamoinen kultakurkku ja jo millin suuruinen jauheliha palanen peruna-porkkana mössön seassa saa rinsessan kakomaan. Karkeampaa harjoitelaan pikkuhiljaa. Esim porkkana raasteella leikkiminen meidän muiden ruokailun aikaan on Lahjasta ihan mielettömän hauskaa. Raasteet on yleensä kyllä kaikkialla muualla kuin suussa, mutta aina tulee vähän maistettua ja mutustettua. Vanhimmalla tyttärellä oli aikoinaan sama ongelma ruokien kanssa ja pitkään piti kaikki muussata täysin sileäksi tai ruoka tuli ulos. Myöhemmin ollaan mietitty olisiko tämä ja ongelmat puheessa liittyneet toisiinsa. Kireä kielijänne kun kuuleman mukaan usein aiheuttaa myös syömisongelmia. Täytyy tarkkailla.

Tein vihdoin sen suuren päätöksen ja ajttelin ensi viikolla käydä töihin ilmoittamassa että jatkan "lomailua" ainakin ensi syksyyn. Nyt ajattelin nauttia kotona olosta. Kyllä niitä töitä ehtii tehdä sitten vielä aika monta vuotta ennen eläkettä.

Lahja 6kk

Aika kuluu ihan mielettömän nopeasti ja tuntuu ettei mihinkään riitä enää aikaa. Tietokoneellakin olen käynyt vain silloin tällöin pyörähtämässä ja taas mennään. Nyt ehkä alkaa helpottaa kun isommat lapset aloittivat koulun ja kesän reissut on auttamatta suurimmaksi osaksi reissattu.

Lahja on nyt 6kk. Pieni on , mutta edelleen todella pippurinen:) Jos asia ei mene rinsessan mielen mukaan on huuto kova. Toisaalta sitten jos tyttö nauttii olostaan, kyllä senkin huomaa. HYmyilee paljon ja välillä käkättää niin että väkisin alkaa itseäänkin naurattaa. Nyt komentaa tuossa vieressä nokkamukia, joka ei ilmeisesti suostu hänen tahtonsa mukaan hyppäämään suuhun:)

Yöt meillä nukutaan nykyään aikas hyvin. Useampia kertoja herätään syömään, mutta unet jatkuu samantien kun tissin saa suuhun. Muutaman kerran Lahja on vain kahdesti herännyt syömään ja niinä aamuina kyllä huomaa että on nukuttu hieman enemmän kuin yleensä.

Lahja nukku yleensä ihan kiinni minussa. Ja nyt kun tyttö on jo vähän isompi, ei niin paljon pelota että kääntyisin päälle. Lahjan sänkyä käytetään nykyään vain hoitamassa yöpöydän virkaa:)

Ruuista ollan maisteltu porkkanaa, perunaa, kukkakaalia, baanaania, persikkaa ja päärynää. Puurojen maistelu aloitettiin muutama päivä sitten kun aamut alkoivat olla niin hankalia. Lahja kiukkusi nälkäänsä koko ajan. Lihat aloitellaan sitten myöhemmin.

Leluista kivoin taitaa olla sisko ja veikka. Ainakin vielä pikkusiskoa leikitetään kovasti ja välillä tulee ihan riitaa siitä kuka saa Lahjaa kantaa tai leikittää. Ja kyllä sen huomaa että Lahjakin jo ymmärtää jollain tapaa että sisko ja veikka ovat koulussa päivät. Saattaa aamuisin vähän ihmetellen katsella ympärilleen kun kukaan ei tul luokse pyörimään. Kesällä kun viimeistään siinä vaiheessa kun aamupesuilta olohuoneeseen mentiin, oli joku toivottelemassa Lahjalle hyviä huomenia ja repimässä jaloista:). Ja siinä vaiheessa kun isommat sisarukset koulusta tulevat, hymy nousee korviin ja jalat alkavat sätkiä vimmatusti.

Täytyy sanoa että kävelytuoli ja hyppykiikku ovat historian parhaimmat keksinnöt:) Hyppykiikussa tosin en uskalla Lahjaa yksin jättää, joten silloin ei tule hommia tehtyä. Kävelytuoliin taas saan Lahjan mukavasti ja turvallisesti (ellei veikka ole vieressä) ja voin vaikka mennä kettiöön täysin hyvillä mielin. Ja Lahja viihtyy pitkiäkin aikoja.

Leluista vielä sen verran että kaikkein parhaitahan ovat ne lelut jotka eivät ole leluja ollenkaan. Esimerkiksi tässä eräänä iltana kävelytuolissa olessaan Lahja oli onnistunut saamaan jalkoihinsa pienen rapisevan muovipussin(eihän meillä yleensä ole mitään rötkällää lattialla, mutta..;) ja siitä riitti riemua pitkään kun sitä kuunneltiin ja tunnusteltiin varpailla. Ja muutama ilta sitten toin olohuoneeseen pahvilaatikon ja sen nähtyään Lahjalla syttyi heti silmiin mielen kiinnosta kertova kiilto. Ajattelin että ei niin pieni vielä osaisi itseään ohjailla toisella puolella huonetta olevan laatikon luo ja lähdin keittiöön tekemään isommille lapasille iltapalaa. Hetken päästä olohuoneesta kuitenkin kuului onnellinen mussutus ja paikalle mentyäni huomasin että kyllä oli vauva näppärästi itsensä ohjaillut juuri siihen kulmaan laatikkoa mistä kannen sai kätevästi suuhunsa:)

Ryömimään ei Lahja vielä ole oppinut. Sängyssä ja lattialla saa itsensä kätevästi paikasta toiseen pyörimällä masulta selälleen ja selältä masulleen. Yleensä kuitenkin paljon kannattavampaa on alkaa huutaa ja sätkiä niin joku tulee nostamaan pois ja pääsee sylissä liikkumaan kätevästi:) Eli liikkumistaitoja ei hirveästi harjoitellakkaan. En kuitenklaan näe mitään kiirettä niiden oppimiseen. Olkoon nyt sylissä kun vielä viihtyy. Kyllä se kohta juoksee karkuun kun syliin yrittää napata.

Emilia hauta on tänä vuonna ollut ihan harmittavan huonosti hoidettu. Siellä on käyty, mutta kaikki valinnat on menneet metsään ja kokeilut epäonnistuneet. Ensi kesänä taidan ottaa varmanpäälle ja ostaa sellaiset kukat joiden tiedän haudalla viihtyvän. Kevääksi tilasin tulppaaneja ja narsisseja. Suunnitelmana oli että istuteetaan tytön kanssa sipulejavieriviereen jos saataisiin aikaan kevääksi kukkameri. Jää nähtäväksi...

Täytyy sanoa että tällä hetkellä kaikki on vähän liian hyvin. Kohta täytyy siis tapahtua taas jotain aivan kamalaa, eihän näin onnellinen voi olla loputtomasti. Ajattelin kuitenkin nauttia siihen asti täysin rinnoin tästä mielentilasta:) Tietenkin tulee hetkiä jolloin miettii vuoden 2008 helmikuuta ja kuinka väärin se kaikki oli, mutta siihenkin on nyt löytynyt joku hyväksyntä. Saattaa olla ohimeneväkin.

Sikainfluenssa pelottaa ihan järjettömästi. Siis oikeasti järjettömästi. Toivottavasti pelottaa turhaan ja jos tauti meille rantautuu se menee helposti ohi. Kuitenkin Lahja on niin pieni ja muutenkin välillä niin tukkoinen, että pelottaa selviääkö siitä. Pitää sitten vaan vaatia pääsyä sairaalaan hoitoon, vaikka eipä se vaatiminen taida auttaa jos ovat päättäneet. Olin jo niin toivonut että Lahja saisi kohta sen rokotteen ja pääsisi tästä paniikista, mutta nythän on ilmeisesti niin että vauvat eivät sitä sittenkään saa kun eivät tämän hetken tietojen mukaan kuulu riskiryhmään.

Tästäpä tuli oikein sekameteli soppa. Kaikki kuukauden tiedot pieneen läjään:).

Juhlat juhlittu...

Muutama viikko on viimeisestä merkinnästä vierähtänyt. Meni tuo aika järjestellessä juhlia. Tarkoitushan oli pitää vain pienet juhlat. mutta kuten aina meillä tuppaa käymään, juhlat paisuivat suhteellisen suuriksi. Lopulta huomasin leipovani patonkeja ja pyöritteleväni lihapullia noin 70 hengelle:) Onneksi sain apuun ystäviä! Viime viikko meni jotakuinkin keittiössä häärien ja kaupoissa pyörien. Lahja löytyi useimmiten isin kyydistä rintarepusta tai rattaista kauppareissuilla. Sillä kaikkein isoimmalla kauppareissulla oli se rintareppukin mukana ja täytyi miehenkin tunnustaa että se on kätevä välinen muuallakin kuin kotona. Meillä kun useimmat ruokaostokset vaikautuvat sillä että Lahjaa täytyy toisen roikottaa koko ajan sylissä. Viime viikolla pieni joutui vähän väkisin tottumaan rattaisiin.

Tarjolla oli lopulta niiden lihapullien ja patonkien lisäksi nakkeja, karjalanpiirakoita, munavoita, erilaisia tuorejuustoja, tonnikalasalaattia, perunasalaattia ja vihreää salaattia jonka vierestä löytyi fetaa, sipulia ja tomaattia.

Kakkuun väänsin koristeet edellisenä päivänä/iltana, kuinkas muutenkaan. Mitään kun ei voi tehdä ajoissa valmiiksi vaan kaikki täytyy jättää viijme tippaan. Ja olipa hauskaa vääntää marsipaanista lehtiä kun tiesi että olisi niin paljon muutakin tekemistä:). Tulipahan kuitenkin tehtyä ja lopputulos oli omasta mielestä todella hyvä. Puuteemaa piti tietenkin jatkaa myös kakussa. Oksat on tehty suklaakastikkeesta. Marsipaani kukat ja sormukset syntyivät ihan hetken mielijohteesta kun mietin jotain väripilkkuja kakkuun. Valmiilla muoteilla olisi tietenkin ollut helpompi koristeet tehdä mutta suhteellisen helposti ne syntyivät näinkin. JA jokainen lehti oli nyt erilainen. Sisällä kakussa on purkillinen lakkahilloa(kolme kerrosta/puoli purkkia per väli) ja kermaa, päällä kinuski.

Juhla paikka perjantai iltana pöytien järjestelyn jälkeen. Vielä ei ole kukat paikallaan, muuten valmis juhlasali.


Ja tältä näyttivät koristeet lopulta. Pilttipurkkiin servettitekniikalla koivun lehtiä, kaulaan jenkojen päälle vihreää koristenauhaa. Jokaiseen purkkiin tuli koivunoksa ja kolme päivänkakkaraa. Nämäkin piti valmistaa ihan viimetingassa vaikka juhlia on suunniteltu kuitenkin jo muutama kuukausi.

Kaikenkaikkiaan ilta oli kiva. Itse en paljon ehtinyt juhlia Lahjan syöttöjen takia. Sen lisäkis roikuin aika paljon keittiössä kun en kehdannut kaikkea jättää ystävien harteille. Ja tietenkin siellä keittiössä oli kivaa kun kaveritkin olivat siellä:) Muutaman kerran jouduin poisajetuksi ja lopulta taisin ymmärtää pysyä poissa:D.

Mukavan yllätyksenä tuli vieraiden järjestämä ohjelma(tai miehen veljen aloitteella järjestetty).

Meidän yllätykseksemme juhla aloitettiin pienllä ajelulla(en oikeasti ymmärrä mitä kaikkea autossa oli erikoista, näytillä A.C. Showssa, kovat popit ja hieno maali?. Mies harrastaa näitä joten siksi hieno juttu) Ajelu päättyi lopulta LIDliin kun muistin että oli unohdettu vettä viedä juhlapaikalle:) Noustiuin siis takapenkiltä täysissä juhlavarusteissa ja mentiin liiteriin osatamaan parikymmentä litraa vettä:D .Siitä juhla jatkui mukavissa tunnelmissa juhlapaikalle.

Toisena yllätyksenä morsiammenryöstö. En oikeasti osannut odottaa mitään ohjelamaa kun kyseessä ei kuitenkaan ollut mitkään viralliset häät. Siksipä naamioituneiden miesten hyökkäys tuntuikin aika järkyttävältä:) Jotain olin jo aavistanut ihmisten käyttäytymisestä juuri enne ryöstöä, mutta luulin tapahtuvan jotain ihan muuta. Mies suostui laulamaan pikku Laurasta ja tansiimaan lavalla. Säärien tunnistus meni hieman penkin alle kun mies ilmoitti vievänsä kotiin hyvän ystäväni jolle ei muuten suostunut karkauspäivänä ostamaan hamekangasta:)

Loppu ilta sujiu kosteissa tunnelmissa. Itse kurvailin kodin ja juhlapaikan väliä lasten takia, joten humalatila ei päässyt yllättämään. Muut nauttivat boolia senkin edestä ja karaoke raikasi:)

Jos joskus vielä järjestäisin samanlasiet juhlat tekisin hyvin paljon toisin. Ensinnäkään en yrittäisikään tehdä kaikkea yksin vaan heti alussa miettisin vakavasti pitopalvelua. Näissä juhlissa monia asioita ei oltu mietitty loppuun asti(syytän unen puutetta joka saa unohtamaan useita asioita:) Ja paljon oli kiinni siitä että läheisissä on työteliäitä ihmisiä. KIITOS YSTÄVÄT. Täällä mietitään kuinka apu palkitaan;)

Reissussa

Eilen tehtiin perheenvoimin ajelu mummon mökille. Ilma oli kuuma, onneksi autossa on toimiva ilmastointi. Lahjalla oli koko reissun päällään vain lyhythihainen body ja sekin oli liikaa. Muuten olisi riisuttu vaippasilleen mutta tuntui että istuimen vyöt eivät olisi olleet mukavat paljasta ihoa vasten.

Menomatkalla ajttelin jo että ikinä ei päästä perille. Jo kymmenen minuutin matkanteon jälkeen Lahja alkoi huutaa ja täytyi pysähtyä. Ensimmäinen pysähdys oli läheiselle uimarannalle johon levitettiin peitto ja syötiin eväät, siis kymmenen minuuttia kotoa:)

Oli ihana makoilla varjossa ja ihailla maisemaa. Lahja oli myös innoissaan ulkoilusta kun pääsi ihmettelemään maisemia. Söi kuitenkin maltilla ennen pyörimistä.

Tälläiset eväät mukana matkalla. Tuttipullo oli mukana varmuudeksi kun oli niin kuumma päivä. Lahja ei juuri siitä juonut. Muutaman kerran suu kasteltiin. Imetin aina kun sitä halusi:)

Itse tuli myös juotua reilusti etti nestehukka iske ja maito riittää. Ja tietenkin piti olla pientä purtavaa matkassa. Uudessa lehdessä oli taas paljon kaikkea kivaa. Täytyy kaivaa virkkuukoukut esille.

Rannalta päästiin taas kymmenen minuutin päähän kun täytyi jälleen pysähtyä, tällä kertaa tienvarteen bussipysäkille. Muutamat imut ja matka jatkui-> tällä kertaa hieman pidemmälle. Istuin itse Lahjan vieressä takana ja nukutin tai viihdytin vauvaa lähes koko matkan. Lahja otti vain vartin-puolen tunnin tirsoja joten minulla oli hieman kärttyinen m atkakaveri. Onneksi oli veikka toisella puolella viihdyttämässä niin ei käynyt Lahjalla matkanteko tylsäksi.

Oli muuten aivan mahtavat maisemat, mitä ehdin ikkunasta ihailla.

Tälläiset oli maisemat eräällä imetyspaikoista taikaisin tullessa. Ja koska autossa ei ollut enää reissusta väsyneitä isompia lapsia jotka jäivät viikonlopun viettoon mökille, oli ihana ihailla maisemia ihan rauhassa. Ei tunnu vaipanvaihtokaan niin arkiselta tällaisissä maisemissa.

Vaikka reissu oli kiva päätettiin takaisin tullessa että vähennetään tämän kesän matkustelua. Ainakin autoilu jätetään hieman vähemmälle ja tehdään reissuja ihan tähän lähimaastoon. Katsotaan sitten ensikesänä millainen matrkaaja Lahjasta tulee, mutta nyt ei ainakaan nauti yhtään matkustuksesta. Helsingin ja tykkimäen reissut on lapsille luvattu. Katsotaan tehdäänkö toinen vaikka junalla:)

AAA Ä´ÄÄ EE EUVE UUTEU

Näin meillä keskustellaan nykyään;) Lahja on alkanut tosissaan keskustelemaan. Tapittaa silmiin suurilla sinisisillä silmilläään ja höpöttää. Välillä väläyttää aurinkoisen hymyn. Äitiltä ja siisltä vaaditaan jo hieman mielikuvitusta. Lahja on jo nähnyt useimmat hassut ilmeet ja kokoajan täytyy keksiä uuttaa. Kun tyttö kyllästyy, on on vaihdettava maisemaa tai huuto on kova. Sitten voi taas jatkaa värikästä keskustelua:) On muuten hauska illalla keskustella miehen kanssa vaikka raha-asioista erilaisilla äänillä ja ilmeillä samalla tuijottaen tyttöön. Ei käy meilläkään illat tylsiksi.

Tutti ei uppoa edelleenkään. Se ei pahemmin haittaa arkea eikä tuttia niin kaipaa(illalla nukahtaa tisiin ja päiväunet vaunujen lämpimään pesään), mutta eräs ystävä meni kertomaan tutin ehkäisevän kätkytkuolema riskiä. En tiedä uskonko kyseiseen tutkimukseen ja mihin tutkimustulos perustuu(käsittääkseni syytä kätkytkuolemiin ei ole löytynyt), mutta tuttia on aina välillä Lahjalle yritettävä. Samasta lähteestä kuulin tutkimuksesta jossa väitetään pinnasuojien lisäävän kätkyt riskiä.-> Meillä ei ole pinnasuojia. Ihmismieli on niin omituinen.

Sisko ja veikka ovat edelleen ne lempparilelut:) Niitä olisi kiva katsella vaikka kuinka. Aamu aloitetaan nykyään lelumatolla pötkötellen ja veikan kanssa jutellen . Äiti saa syödä aamupalan yleensä melkein loppuun asti rauhassa. Maanantai aamuna Lahja onnistui viiemin yrityksessään ja pääsi kuin pääsikin selältään masulleen. Eilen teki saman. Nyt on sitten sekin etappi ylitetty, äitin pieni kasvaa.

Vaipat tuli eilen. Suuri plussa myllymuksuille toimituksesta. Vasta sunnuntai iltana laitoin tilauksen menemään ja jo tiistaina oli paketit laatikossa. Hyvä juttu tälläiselle hätähousulle. Heti laitoin koneeseen ja tänään päästiin kokeilemaan. Ensin kokeiltiin apina vaippaa. Sisälle laitoin imuksi pienen harson ja hyvin piti päiväuniin asti.

Päiväunille ompuvaippa ja imuksi myllymuksujen taitettava imu. Vähän oli sukkikset märkänä siltä kyljeltä jolla nukkui, mutta kyllä oli unetkin niin pitkät ettn ihmettele.

Äsken laitettin nepeillä kiinnitettävä öttömönkiäinen ja heti oli housut märkänä molemmilta puolilta. Vaippa täysin kuiva. Saattaa olla että laitoin vaipan kiinni jotenkin huonosti(ensimmäinen neppivaippa). Annan siis öttömönkiäisille vielä uuden mahdollisuuden huomenna.

uusia vaippoja

Eilen laitoin tilauksen menemään ja nyt odottelen innolla uusia ihanuuksia.

Myllymuksuilta tilasin yhden tälläisen nepeillä(kokeilu, kaikki tähän asti olleet tarroilla), yhden tämmöisen tarroilla ja tämmöisen myös tarroilla.

Meillä on ollut yksi muksu vaippa jo pitkään kaapissa, mutta koska näytti niin suurelta en ole ottanut käyttöön. En raukka tajunnut että on kaksi kokoa yhdessä vaipassa(alennuskorista ongittu vaippa). Laitoin sen päälle Lahjalle tässä eräänä päivänä ja on ollut siitä lähtien aina käytössä kun on kuivunut. Ei päästä mistään vuotoja vaikka olisi pitkään päällä ja päälikangaskin pysyy kuivana. Ihan mahtava vaippa. Ja voin kuvitella että näillä vaipoilla mennään vielä pitkään:) Kuvia laittelen kun saan uudet ihanuudet kotio.

Eilen ostoskoriin tuli klikattua myös uusi ompelukone. Ihan sellainen halpa perusmalli, ollut pitkään jo haaveena. Saa nähdä alkaako myös vaippojen ompelu jossain vaiheessa houkuttaa kun saan oman koneen. Tähän asti kaikki ompelu on tapahtunut anopin koneella, eikä sitä ole viitsinyt aina olla lainaamassa. Nyt saattaisi olla helpompaa aloitella projekteja kun koneen saa helposti esiin kaapista:) Jää nähtäväksi...

Velliä ja piirakkaa

Meillä syötiin muutama ilta sitten ensimmäiset makuannokset maissivelliä-> ei oikein maistunut. Huuto oli hirveä vaikka olin sekoittanut velliä vain muutaman lusikallisen omaan maitooni. Kahtena iltana kokeiltiin ja kun molempina vain huudettiin pullo suussa ja lopulta ihan naamapunaisena ja hiestä märkänä, niin ajateltiin pitää muutama ilta lepoa harjoittelusta ja kokeilla sitten uudestaan. Lahjahan ei ole vielä sitä normaalia 4kk, milloin vellejä aletaan kokeilemaan mutta neuvolassa oli sitä mieltä että koska tyttö on noin pieni, aloitetaan vähän aiemmin. Lisäksi illat on yhtä syömistä ja yöllä syödään ainakin neljästi. Vaikka näihin tulisi ehkä helpotusta, oli äidillä tippa linssissä kun maitoa velliin pumppasin. Ja isi sai kunnian antaa sen ensimmäisen maisteluannoksen ettei äidin asenne vaan siirry tyttöön;)

Eilen lasten kanssa leivottiin pupupiirakkaa. Nimi siitä että tehtiin pupun muotoisia koristeita piirakan pääle:D. Tarkoitus oli tehdä kuningatarpiirakkaa murotaikinapaketin ohjeen mukaan, mutta tuli kalastettua pakastealtaasta vahingossa mustikoiden sijasta mustaherukoita joten suunnitelma muuttui. Tuli kuitenkin ihan hyvä piirakka, suosittelen. Varsinkin jos tykkää vähän kirpsakammasta ja raikkaammasta. Ja vielä paremmalta maistui hieman sulaneen vaniljajäätelön kera. Mustaherukoiden kaverina siis pakastevadelmia.

muistojen laatikko

Tajusinpa MRS.MARPLEN viimeisintä postausta lukiessani että en ole laittanut tänne mitään laatikosta, jonka ennen Lahjan syntymää rakentelin meidän synnytyssairaalaan. Idea ei ole omani, vaan laatikko ja sen sisältö on porukalla kehitelty ja suunniteltu. Sitä en muista kuka on se kaikkein ensimmäinen joka laatikkoa ehdotti.
.

Ideana on siis se että mahdollisimman monessa, mieluiten kaikissa synnytyssairaaloissa olisi kätilöiden työtä helpottava laatikko, joka sisältää kaiken tarpeellisen kohtukuoleman varalle. Liiana moni on lapsensa haudattuaan huomannut että jäi täysin ilman mitään konkreettista muistoa lapsestaan ja silloin niiden saaminen on jo liian myöhäistä. Monihan ensin päättää ettei halua mitäöän muistoa, mutta lähes jokainen on järkytyksestä toivuttuaan tullut toisiin aatoksiin. Silloin on onnekas jos paikalla on ollut joku ihminen joka on kaikista näistä mielipiteistä huolimatta tallettanut jonkun muiston.

.

Me päätimme aluksi miehen kanssa ettemme halua Emiliasta mitään muistoa. Emme voineet kuvitellakkaan että laittaisimme kuvan KUOLLEESTA kirjahyllyyn. Kätilö ei kuitenkaan moisia kuunnellut ja toi meille kappelissa näppäämänsä kaksi ihanaa valokuvaa. Toisessa kuvassa Emilia näyttää ihan nukkuvalta ja se on meillä lipastonpäällä olohuoneessa kaikkien ihasteltavana. Toinen kuva on vain meidän perheen silmille( helpotti pojan surua kun sanoin että meillä on jotain joka on vain meitä varten) ja sitä säilytetään Emilian muistolaatikossa. Minä käyn itse sitä katselemassa useammin mutta ainakin Emilian syntymäpäivänä se otetaan koko perheen katseltavaksi.

.

Olen usein harmitellut sitä ettei meille jäänyt muistoksi jalan tai käden jälkiä. Emilialla oli paksu tumma tukka josta olisin myös halunnut pienen muiston ennen hautaan laskua. Näitä mitään en kuitenkaan tajunnut koskaan pyytää.

.

Laatikon tarkoitus on olla muistuttamassa kätilöitä näistä tärkeistä muistoista. Kaikki laatikot on toteutettu meidän äitien omin voimin ja niitä taitaa olla ainakin valmistumassa jo todella moneen synnytyssairaalaan. Itse toimitin laatikon EKKS: ään ja tämä laatikko sisältää:

-kaksi kynttilänjalkaa, kynttilää ja pienen enkelin muistohetkeen.

-sakset hiuskiehkuran leikkaamista varten sekä teippiä sen kiinnittämiseen.

-valkoista sormiväriä jalan- ja kädenjälkien painamiseen sekä siveltimen helpottamaan värin levittämistä

-Pienen pitsireunaisen tyynyn pienokaisen päänalle valokuvaavarten.

-Vaaleanpunaisia ja liloja korttipohjia jalan- ja kädenjäljille sekä hiuskiehkuralle. Jokaiseen korttiin liimasin etusivulle runon enkelistä.

-Laatikon sisällöstä kertovan lappusen ja ohjeita läätikon käytöstä kätilöille.

-"Et ole yksin" otsikolla paerin jossa kaikkia tärkeitä osotteita, mm käpy.ry ja tuntematonenkeli.

Meidän laatikkommme eroaa aika paljon (tai ainakin vähän;)muiden rakentamista laatikoista. Meillä ei esimerkiksi ole yhtä hienoa tietokortti kuin se minkä MRS: MARPLE on tehnyt. Yksi syy siihen on että halusin saada sen valmiiksi ihan varmuuden vuoksi ennen Lahjan syntymää. Toinen on se että Emilian syntymän jälkeen sain sairaalasta paljon materiaalia aiheeseen liittyen enkä siis alkanut monistelemaan asioita jotka tiedän heillä jo olevan(Jos se ei siis vielä käynyt selväksi, korostan että olen todella tyytyväinen meidän piene sairaalamme toimintaa ja saamaani kohteluun. Ikävä kyllä kaikilla ei ole asiat yhtä hyvin).

Laatikko otettiin meidän sairaalassamme vastaan kiitollisena ja siitä jäi itselle erittäin hyvä mieli. Vähän kun mietitytti miten suhtautuvat kun alan heitä "neuvomaan" kuinka toimia heidän ammatissaan. Sain lupauksen siitä että laatikkoa tultaisiin käyttämään aina kun sitä tarvitaan(toivottavasti mahdollisimman harvoin) . Lahjan synnytyksen jälkeen juttelin vielä laatikosta oman kätilöni kanssa, joka oli myös Emilian synnytyksessä ja joka on käsittääkseni puhunut näistä kohtukuolemaan liittyvistä toimintamenetelmistä ja halunnut saada sairaalalle tietyn toimintamallin.. Sain lupauksen myös siitä että laatikkoa täydennetään aina kun kortit uhkaavat loppua tai väri on vähissä. Sitä en kehdannut kysyä että onko laatikkoa siinä välissä tarvittu. Ajattelin että ei ehkä saa sitä kertoa. Toivon kuitenkin että laatikosta on jollekkin joskus apua.

Tästä aiheesta olisi vaikka kuinka lisää mutta pomo kutsuu syöttöpuuhiin;). Täytyy vaikka joskus taas palailla aiheeseen.

suunnittelua

Meillä suunnitellaan juhlia. Heinäkuun alussa olisi tarkoitus juhlia naimisiinmenoa ja vaikka juhlat on suunniteltu hyvin epävirallisiksi ja rennoiksi on järjestelyssä yllättävän paljon hommaa.


Kutsut ovat nyt valmiita ja suurinosa jo postissa matkalla eri puolille mailmaa. Sisälle kehittelin netistä löytämiäni valmiita kutsurunoja mukaillen kökön tekstin:

Huhtikussa ristiäisvieraat yllätetiin

kun ennen kastetta mentiinkin naimisiin

Heinäkuussa yhdessä juhlitaan

ja teidät mukaan kutsutaan.

Vaikeinta oli miettiä miten ihmiset kutsusta ymmärtäisivät että kyseessä todellakin on vain tavalliset juhlat eikä mitään suurta hääspektaakkelia. Minullakin kun on sukulaisia kaukana, jopa ulkomailla ja vaikka olisikin kiva että kaikki tulisivat, tuntuu että tulevat turhaan jos ajattelevat että on oikeat häät kyseessä(mitenkään itseään vähättelemättä;). Siispä kirjoitin kutsuun vielä että:

Tervetuloa .......... 11.7.2009 rentoon illanviettoon.

Ja tälläinen tuli kortista. Helppo tehdä, liukuhihnatyötä kun mies oli mukana talkoissa:) Tuurilla löysin kaikki toisiinsa sopivat vihreänsävyt. Korttipohja on siis vihreä ja siihen todella hyvin sopiva nauha ja vielä leimasimenkin väri on juuri oikea. Kuva ei tee kortille oikeutta.

Pöytäkoristeet pitäisi vielä miettiä. Ja koska juhla on siis hyvin pieni, pitäisi koristeenkin olla jotain yksinkertaista. Aluksi ajattelin että asettelisin pilttipurkkeihin koristehiekkaa ja gerberan.

Saatan kuitenkin vielä vaihtaa suunitelmaa. Ajattelin kokeilla minkä näköinen tulisi jos kävisi riippakoivusta katkomassa oksan ja asettelisi sen keskelle pöytää. Voisihan siihen sitten asetella jonkun kukankin, vaikka päivänkakkaran. Täytyy vielä suunnitella. Tämä koriste voisi kuitenkin sopia "teemaan" kun korteissakin on puu.

Puu idea tuli muuten Juha Tapion biisistä " kaksi puuta". Heti ensimmäisen kerran kun kuulin kappaleen sanoin miehelle että se kuvaa meitä niin hyvin että jos joskus "häävalsi" tanssitaan, tahdon tansia sen tahdissa. Mehän ollan aika sateenpiiskaamia ja paljon yhdessä kokeneita.

Minä rakastan näitä iltojani kanssas sun

kun hetken päästä aamu odottaa

ja me nauramme ja silmiämme pyyhimme ja helppo huominen on unohtaa

Oomme taas kuin kaksi lasta

ne jotka aikoinaan puolivahingossa lähti samaa tietä kulkemaan

.

Ja sä viet mut ikkunan luo

ja sä sanot me kai ollaan niin kuin nuo.

.

Kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää

Katsoo kevääseen

Seisoo erillään

Ja kestää joka tuulen ja sään

Kaksi vanhaa puuta

Vaikket sitä nää

Katsoo kevääseen

Seisoo erillään

Ja jossain alla maan

Ne kaiken aikaa yhteen punoneet on juuriaan

.

Kaksi ylvästä ja nuorta

Varmoina on voimistaan

Taivaankantta kohti kasvaneet

Ehkä vodet ovat kuorta ja talvet viimoillaan hiukan ohuemmaks raapineet

Kuinka onkaan kaksi lasta matkan myötä muuttuneet

Se ihme on kai vasta

Oomme tänne selvinneet

.

Ja sä viet mut ikkunan luo

Ja sä sanot mehän ollaan niin kuin nuo

.

...Kertsi uudestaan...

.

Tekstinmuokkaus takkuilee taas. Saattaa olla hieman oudon näköistä...

.

Hauta käytiin laittamassa kuntoon muutama viikko sitten ja odottelen nyt että uusi nurmikko kasvaa kunnolla niin näppään kuvan. Tein "istutusalueesta" tänä vuonna pienemmän joten piti istuttaa ylijäävälle osalle uutta nurmea. Itse tehtiin sekin kun en ollut varma tekeekö seurakunta sen automaattisesti. Ja saadaan ainakin aikaisemmin hauta kauniiksi. Mies kävi kiven suoristamassa ja täyttämässä haudan kohdalle muodostunutta kuoppaa. Ei häiritse enää läheskään niin paljon. Nyt vielä kun keksin mitä teen haudan päätyyn muodostuneelle "syöttökummulle"(taidan tänään tykätä todella näistä heittomerkeistä ja suluista:).

Tänään neuvola

Tyttö kasvaa edelleen omilla käyrillään. Painoa oli 4970g ja pituutta 57,2 cm. Pienihän tuo on mutta se mikä puuttuu pituudessa on korvattu tempperamentillä:)

Neuvolantätillä oli hauskaa katsellessa kun Lahja pääsi masulleen hoitopöydälle lähti tyttö välittömästi pungertamaan eteenpäin. Hassun näköinen kun yritys oli niin kova, mutta tekniikka ei ihan vielä ole hallussa. Välillä näytti siltä että tekee kuperkeikan kun työnsi jalkoja masun alle ja peppua pystyyn. Tämä neiti kyllä lähtee varmaan liikkeelle ihan pian:)

Tänään saatiin ensimmäinen rokotus ja nyt on vähän kiukkuinen tyttö. Äsken juuri sain nukkumaan ja kohta on varmaan taas hereillä. Pitää käyttää tämä aika hyväksi ja käydä jääkaapilla herkuttelemassa. Kohta kun taas varmaan vaan makoillaan sängyllä murkonoimassa.

Tänään mietin neuvolan odotushuoneessa sitä aikaa kun odotin Emiliaa ja sitä miten se erosi Lahjan odotuksesta. Ikinä ei Emiliaa odottaessa tarvinnut pelätä kuuluuko äänet varmasti tai onko masu kasvanut käyrienmukaan ja onko kaikki hyvin pienellä. Lahjan kanssa sellainen kävi aina ainakin mielessä, jos ei kunnolla pelottanut. Toisaalta helpottunut olo ettei enää tarvitse sitä pelkoa kokea, toisaalta on haikea mieli kun tietää että hyvin todennäköisesti ei enää koskaan tule kokemaan sitä kun pienet jalat rummuttaa kylkiluita tai hikka saa masun hytkymään:\

Täällä ollaan oltiu ahkerina. Tyttären kanssa tehtiin muutama 3d kortti ja lisää syntyy koko ajan...

REILU 3kk...

...on mennyt siitä kun Lahja syntyi. Paljon on tyttö muuttunut tänä aikana, tietenkin!!! Tähän kirjoittelen joitakin tärkeitä asioita päivistä. Nämä kirjoitan lähinnä siksi että haluan ne itse muistaa vuosien päästä.

Nykyisin aamulla heräillään 8 ja 9 välillä. Ruokaa on saatava ihan ensimmäisenä. Kun aamupala on rauhassa syöty ja masu on maitoa täysi tuijotellaan äitiä suurilla tummilla silmillä ja kerrotaan yöllä nähdyt unet. Välillä on selvästi ollut rauhallisempia ja mukavia unia. Joskus taas vähän menevämpiä ja jännittäviä.

Useiden suukkojen ja "sie olet ihana" huudahdusten jälkeen lähdetään aamupesulle. Siinä sitten jatketaan juttelua, tällä kertaa seinällä roikkuville ötökkäystäville. Ennen niiden tönäiseminen kädellä oli tuurista kiinni, nyt käsi osuu jo melkein aina. Pyörivät omppumadot on niin hauskoja että pöydällä viihtyisi vaikka kuinka kauan kunhan masu on vaan täysi.

Aamupesun jälkeen joko jutustellaan hetki äitin ja isin huoneessa tai lähdetään autolla liikenteeseen. Äitin ja isin huoneessa on kiva tuijotella katossa olevaa ropellilamppua. Nyt se on varsinkin hauskaa kun on niin lämmin ja äiti laittaa sen aina pyörimään.

Jos taas lähdetään autoilemaan on istuimessa kiinni hauskat kaverit, pupu ja kukka. Niille kylläkin jutellaan vain silloin kun ollaan hyvällä tuulella ja auto on liikenteessä. Ja ennen liikkeelle lähtöä jonkun täytyy koko ajan heilutella istuinta tai huuto on taattu. Aina ei autossakaan heilutus auta. Sisko ja veikka hiljeni aina autoon päästeessään tai viimeistään kun lähdettiin liikkeelle. Parkkipaikalla syötiin vain silloin jos nälkä oli jo todella kova. Muuten kumpikin jaksoi kotiin asti. Lahjan taas täytyy saada kaikki nyt ja heti. On turha ajatella kaupan parkkipaikalla että matkaa kotiin on vain muutamia kilometrejä, kyllä se sinne jaksaa! Kymmenen minuuttia raivoavaa lasta on usein liikaa ja helpompi on istua siinä parkissa sen aikaa että tyttö syö ja lähteä vasta sitten ajelemaan.

Muutaman tunnin jutustelun jälkeen maistuu unet. Jos ollaan kotona ne otetaan lähes poikkeuksetta ulkona vaunuissa. Samalla kun Lahja nukkuu minä saan laitettua pihaa ja tehtyä muita kotihommia. Ilmat on olleet niin täydelliset pyykin pesulle että kone on saanut jurruttaa koko ajan. Nyt tulee pestyä kaikki peitotkin. Lisäksi on ihanaa kun illlalla tietää saaneensa jotain aikaiseksi päivän aikana.

Päiväunet kestävät nykyään muutaman tunnin ja sitten jutellaan taas hyväntuulisesti. Syömistä pitää edelleen saada 2-3h välein, jioskus vahingossa voi vierähtää 4h. Ja sitten on tietenkin niitä päiviä kun maataan koko päivä sängyssä ja syödään, tai ainakin imeskellään ihan vähän väliä. Vaikka silloin ei muuta saa tehtyä on nekin päivät kuitenkin ihania. Tankataan läheisyyttä ja lisätään maitoa.

Lahja ottaa päivässä yhdet pidemmät ja muutamat lyhyet unet. Suurin osa päivästä ollaan hereillä.

Illalla makuuhuoneeseen on siirryttävä hyvissä ajoin. Se on paikka missä Lahjan saa nopeimmin asettumaan. Tyttö on selvästi oppinut siihen ja osaa vaatia sitä. Iltatoimiin kuulluu iltapesujen tai kylvyn( mistä nykyään nautitaan kaikki. Aikaisemmin kylpeminen oli Lahjasta sietämätöntä, mutta nyt vedessä on kiva loiskia.) lisäksi äidin iltapala. Se on yksi päivän ohjelmanumeroista. Lahjasta on hauskaa "istua" sylissä minun koukussa sängyllä oleviin jalkoihin (niin vaikea selittää) nojaten ja katsella kun leivät katoavat suuhun.:) Tämä hetki on yleensä hymyä, muuten illalla ollaan aina kiukkuisia. Itku vähenee koko ajan, mutta vieläkin Lahja huutaa lähes koko ajan 20- 21 välisen ajan. Joskus kitinä alkaa aikaisemmin. Välillä kävely ympäri taloa auttaa. Joskus sekään ei auta ja täytyy vain kuunnella huuto ja pitää tyttöä sylissä. Joskus huuto turhauttaa vaikka tietää ettei voi mitään tehdä.

Nukkumaan Lahja käy nykyisin 21-22 ja ensimmäiusen kerran syömään herätään 01-03. Illalla nostan Lahjan omaan sänkyyn, mutta aamuyöstä tyttö pääsee äidin kainaloon.

Ihana huomata kuinkapaljon enemmän tyttö on kokmo ajan hereillä. Myös juttelu lisääntyy paivittäin ja jatkuva kitinä ja tyytymättömyys on vaihtunut hymyihin ja maaliman ihmettelyyn. Lahja on helposti hymyilevä ja viihdytettävä, mutta myös tempperamenttiä löytyy. Huutokin alkaa helposti ja kuuluu pitkälle:)

Siskon ja veikan kanssa touhuaminen on Lahjasta kivaa. Sisko hoitaa enemmän ja jaksaa jo kannella hetken. Veikan kanssa on kiva jutella kun veikalta löytyy niin paljon ilmeitä ja veikka jaksaa leikkiä lattialla pitkäänkin.

Tämä äiti oli eilen piiiiitkästän aikaa haistelemassa kaupungin yöelämää. Työkaveri piti läksiäiset ja olin jo luvannut mennä enkä olisi kehdannut perua. Lisäksi työporukan kanssa on yleensä mielettömän hauskaa. Muutaman päivän(tainnut mennä jopa viikkoja:) olen stressannut lähtemistä. Ajattelin olevani Lahjalle niin korvaamaton ettei pieni tulisi ilman äitiä toimeen muutamaa tuntia pitempään. Eilinen päivä meni sylitellessä, yritin nuuskia vauvatuoksua varastoon. Lähtiessä näytti ihan siltä että meidän 3kk ihmevauva ymmärsi mihin olen menossa ja oli todella loukkaantunut. Itku meinasi oikeasti tulla. Sanoin vielä lähtiessä että luultavasti tämä on äidille kaikkein vaikeinta ja isi ja vauva pärjäävät oikein hienosti.





Ja olin oikeassa. Kaikki oli mennnyt hyvin. Lahja oli syönyt heti innoissan tuttipullosta vaikka edellisenä iltana harjoittelu ei mennyt niin hyvin. Siinä meni siis äidin viieminen mahdollisuus perua ilta ja lähteä kotiin nukkumaan vauva kainalossa. Olin nimittäin varautunut siihen että meidän Lahjalle ei muu kelpaa kuin tissi.





Lahja oli pitänyt normaalin nukahtamisrituaalin eli huutokonsertin ja nukahtanut isin syliin. Unia oli kestänyt noin kolmeen saakka äidin ja isin sängyssä ja vasta sitten nälkä taas oli herättänyt ylös. Hieman ennen kuutta olin itse jo tyttöä kotona syöttämässä mutta se ei meillä mennyt pullosta läheskään niin hyvin kuin oli mennyt isin kanssa.





Ilta oli kaikesta ikävästä huolimatta todella hauska ja virkistävä. Suurempaa humalatilaa en itselleni onnistunut hankkimaan ja tänään on olo ollut sen mukainen. Pieni valvomisesta johtuva päänsärky on ainut vaiva. Imettää en ole uskaltanut vaikka luultavasti ihan huoletta voisinkin. Haluan kuitenkin ottaa varmanpäälle. Illalla sitten tissitellään ja urakalla.





Lahjalla ei ole ainakaan vielä ole ollut havaittavissa mitään traumaa äidin humputtelusta. Tyttö on vaikuttanut ihan normaalilta itseltään. Taidan siis uskaltaa lähteä tänä kesänä vielä uudemman kerran jonnekkin ilman lapsia. Seuraavan kerran vaan täytyy muistaa ottaa rintapumppu mukaan niin pääsee kotiin takaisin ilman kipuja ja kuivissa vaatteissa;)

Veikan sormesta kiinni ettei veikka karkaa .

Nyt väsyttää

Melkein kolmekuukautta yöheräilyjä ja nyt vasta alkaa kropassa tuntumaan kunnolla. Aikaisemminkin on ollut yksittäisiä päiviä kun nupissa tuntuu omituiselta, mutta nyt se on jatkuvaa. Sanoja ei oikein löydä ja puhe tuntuu puuromaiselta. laskuoppi on jotain ala-asteen ensimmäisen luokkaa ja luultavsti tässäkin tekstissä on entistä enemmän kirjoitusvirheitä.

Meillä siis äiti ja vauva heräävät joka yö muutaman tunnin välein. Yhdet hieman pidemmät unet Lahja yössä ottaa. Aamuyöstä sitten melkein nykyään valvotaan ja tissitellään. Maitobaari jos neidin suun läheisyydestä häviää, tai äiti on niin ajattelematon että nostaa prinsessan sänkyyn on huuto taattu. Siis kolmesta seitsemään nukun omituisessa kylkiasennossa ja heräilen vähän väliä kun pelottaa että käännyn unissani tytön päälle. Yöllä käytetään tavallisia vaippoja ja silti yökkäri+ vaippa menee yössä muutaman kerran vaihtoon kun on päästänyt niin pahasti läpi. Mihinkään en silti vaihtaisi sitä kun pieni punaposkinen lämmin paketti tuhisee vieressä ja ottaa kiinni sormesta tai laittaa kätensä rinnalle. Ja yöchatitkin on aika hauskoja kun oikein asennoituu. Sitäpaitsi kyllä sitä joskus taas ehditään nukkua. En ajatellut ikuisesti imettää:)

Päivällä tyttö nukku yhdet pitemmät päikkärit ja muutamat lyhyet. Pitkillä päikkäreilläkin pitää välillä käydä näyttäytymässä ja unet taas jatkuvat.

Ensi viikonloppuna pitäisi lähteä työkaverin läksiäisiin ja isin pitäisi jäädä Lahjan kanssa ensimmäisen kerran niin pitkäksi aikaa kotiin. Saa nähdä mitä siitä tulee vai soitetaanko äiti kesken kemujen takaisin. Autolla ajattelin lähteä ja jättää ne alkoholin nauttimiset tuonnemmaksi kun näen miten tämä ensimmäinen erossa olo sujuu.

Emilialla oli nimpparit männäviikolla ja kukkia tietenkin piti maljakkoon ostaa. Tällä kertaa vaaleanpunaisen ruusun kanssa kimpussa oli kalla. Oli todella nätti vaikkei se ensimmäinen vihtoehto ollutkaan. Haudalle vein hauskan mansikka maskotin. Kuvaa en muistanut ottaa, ehkä myöhemmin!